Kaiken kiireen keskellä pitäisi ja PITÄÄ muistaa pysähtyä

Viime viikko työreissuissa, sitten ystävän luona, nyt veljen lakkiaisten ja omien valmistujaisten laitto. Kiire, kiire, kiire ja kiireeseen hukkaan vapaapäiviäni. 

Kiireessä pitäisi muistaa kuitenkin pysähtyä, ennen kuin on liian myöhäistä. Tämä ajatus tuli vastaan jo viikonloppuna uutisia lukiessani, mutta myös nyt, kun luin taas Enkeli-Elisasta. Olen lukenut Enkeli-Elisa blogia, samoin Minttu Vettenterän blogia Elisan päiväkirjojen pohjalta. Kirjan luen heti, kun saan sen käsiini. Nyt Iltalehti uutisoi asiaa jälleen. Tästä pääsee lukemaan iltapäivälehden jutun ja tästä pääsee Enkeli-Elisa blogiin. Bloggasin tästä jo ehkä aiemminkin, mutta tämä aihe on entistä tärkeämpi, etenkin nyt, kun samainen iltapäivälehti kirkuu Hyvinkään tapahtumia. En väitä, että siellä oli kyseessä kiusaaminen, mutta lähimmäisestä välittäminen on nyt pointtini tässä. 

Päiväkirjat olivat tälle tytölle tapa purkaa pahaa oloa, jota ei näytetty ulospäin. Miksi olisikaan, koska sen näyttämällä myöntää olevansa heikko ja heikkoja mäntätään entistä enemmän. Julmaa, eikö totta? Kiusaamiseen pitää puuttua, oli se sitten missä tai minkälaista tahansa. 

On helppo kirjoittaa näin, mutta toteutanko sitä itsekään? En tiedä, jollakin tasolla kyllä, jollakin tasolla en. On välillä vaikea tulkita ihmistä, kun itse kestää kovaakin hevosenleikkiä melko pitkään - siihen oppii, kasvaa ja turtuukin- mutta rajat ne on Siperiassakin. Myönnän, että pitäisi seistä myös niiden heikkojen puolella, jotka eivät ole läheisiäni, niitä omia ihmisiäni. Toisaalta, osallistunko kiusaamiseen tai olenko kiusaaja itsekin, jos jatkan harmittomalta tuntuvaa huulenheittoa tajuamatta, että kaikki eivät kulje samalla aaltopituudella huumorissa? En osaa sanoa, ehkä näin, mutta olen toisaalta myös sitä mieltä, että ainakin aikuisen ihmisen tulee pystyä sanomaan, että lopeta, raja tuli vastaan. Pohdinnan arvoinen asia ja monisyinen juttu, indeed. 

Johonkin ratkaisuun ja pisteesen kiusaamisessa aina tullaan, oli se sitten suojamuuri, kiusaamisen loppuminen, välien totaalinen selvittely tai itsemurha. Itsemurha on äärimmäinen ratkaisu, joka ei kuitenkaan ole ratkaisu. Kiusaajat eivät toki pääse helpolla, kun uhri ottaa ja päättää elämänsä omin käsin, mutta tajuavatko he, että olivat todella tämän takana? Vai meneekö se niin, että "se oli semmonen sekopää"? Lisäksi tänne maanpäälle jää aika moni läheinen kantamaan sitä taakkaa, jonka itsemurhaaja jättää jälkeensä. Eli hiton huono ratkaisu, jos nyt ratkaisu ollenkaan. 

Joskus itsekin jonkinasteista kiusaamista kokeneena on vaikea ymmärtää, miten joku voi saada kicksit siitä. Vaikka omalla kohdalla tämä kohdistui ulkonäön arvosteluun, ystävyyssuhteiden hajoittamiseen ja yleiseen paskanjauhantaan nimittelyn lisäksi, en jaksa käsittää. Fyysinen kiusaaminen ja väkivalta ovat sitten vielä käsittämättömämpiä asioita, mutta sen tiedän varmaksi, että 15-vuotiaat tytöt voivat olla toisilleen niin julmia, ettei mitään jakoa.  

Toiset ovat vahvempia kuin toiset, puolustuskeinot löytyvät tarvittaessa. Minun keinoni oli kasvattaa jonkinlainen muuri ympärille ja täräyttää nasevampi kommentti takaisin. Nauraa itselle ja tehdä piikittelyistä pehmeitä, lopulta ne eivät enää tunnu, kun itse vetää itsensä jo polvilleen. Harrastan sitä edelleen, myönnetään, eikä se aina ole välttämättä hyvä juttu, mutta näin kukaan ei koskaan voi satuttaa minua pahasti. Tein sen jo itse. Sieltä kumpuaa myös osittain (oman huumorintajun lisäksi) se, että lähden mukaan huulenheittoon - eikä se raja tule itsellä ihan heti vastaan. Silloin tulee se hetki, jolloin pitäisi ymmärtää lukea sitä ihmistä, joka on herjan kohteena - mille se nyt tuntuikaan, häh?

En tiedä, oliko tuossa selostuksessa mitään järkeä, mutta niin. Päiväkirja oli minulle tärkeä silloin, mutta vieläkin tärkeämpiä oliva ystävät. Ystävät ovat jotain, mistä kannattaa pitää kiinni - ja vaalia ystävyyttä. Vaikka siitä yhdestäkin ystävästä, hänestäkin voi saada voimaa ja turvaa sekä sitä jotain, minkä vuoksi kannattaa edes yrittää. 

Väsyneillä aivoilla ei jaksa ajatella tämä pidemmälle, mutta kysykää ihmiset toisiltanne edes sen verran, että mitä sinulle tänään kuuluu - ja kuunnelkaa se vastaus, olkaa läsnä ja kysykää, voitteko tehdä jotakin. 

Huomenna jatkuu joka tapauksessa juhlien laitto ja keskiviikkona alkaa juhlinta omilla valmistujaisilla. 

                                        

Kauniita ja valoisia päiviä kaikille, myös teille, joilla on raskasta elämässänne syystä tai toisesta. Etenkin Hyvinkään suuntaan voimia kaikille.