torstai 19. huhtikuuta 2012

Maailman värit

Joskus olen miettinyt, millaista olisi, jos ei näkisi värejä. Kaikki olisi vain musta-valko-harmaata. Syvästi masentuneet ihmiset kertovat, että maailmasta häviää oikeasti värit, kun ei enää jaksa. Tai jos olisi osittain sokea. Eihän se elämästä nauttimista estäisi, mutta jos niin kävisi nyt, niin olisihan se outoa. Värejähän on kaikkialla ja kaikenlaisia. Paitsi minun vaatekaapissa.

Taivas on sininen ja valkoinen, mutta keväällä taivaalla on upeita sävyjä, kun aurinko nousee ja laskee; kaikkea verenpunaisesta vaalean punaiseen ja violettiin. Syksylläkin on värejä. Talvi on tasaisen harmaata ullotusta, kirkkaalla säällä toki kaunista, mutta ei sinällään värejä, paitsi valkeaa. Kesällä luonto on lähinnä vihreä, mutta sekaan mahtuu kaikkia maailman värejä, kun erilaiset kukat kukkivat ja perhoset lentävät.

Seppälän naistenvaateosastolla saa nykyään shokin, kun astelee sisään. 1970-luku on niin läsnä kuin mahdollista ja samoin ovat pinkit, oranssit, vihreät ja keltaiset vaatteet. Ihan kiva niille, jotka niistä tykkäävät ja mikä ettei, jos tykkää. Ehkä kuitenkin hillitty yhdistely olisi valtti niissä väreissä..."Pukeudun mustaan, kunnes löydön jotain tummempaa" puolestaan kuulostaa minun lauseelta.

Väreihin liittyy myös perinteitä; morsian on valkeissa vaatteissa ja piste. Se on perinteinen neitsytmorsiamen merkki, mutta jotenkin tuntuu, että sen neitsyt sanan voi kyllä tiputtaa nykyään aika monelta morsiamelta pois. Itsehän olen sanonut, että minua ei tulla vihkimään koko valkeassa vaatteessa, vaikka henki menisi. Mielikuva itsestä valkeassa puvussa tuo mieleen hännättömän muumin. Ole siinä sitten hehkeimmilläsi. Ja perinteisesti taas surupuku on musta. Silti joskus on menty naimisiin mustassa puvussa, koska musta on ollut juhlavaatteen tunnusväri.

Tämä puku olisi sellainen, missä voisin kuvitella meneväni joskus naimisiin. Ei mitenkään ajankohtainen asia, vaikka syksyllä yhdeksän vuotta tuleekin yhteistä taivalta avokkaan kanssa, tulipahan vaan mieleen. Ylipäätänsä tämä väri aihe tuli mieleen, kun luin Mikko Herrasen haastattelua. Jos joku ei tiedä kyseistä herraa, niin kysykää hyvältä ystävältäni googlelta. Ja toinen, mistä tämä nyt tuli mieleen, on tämä kevätjuhlien aika ja pukutarjonta; hempeitä värejä ja vaaleita värejä ja mahdottomasti kaikenlaisia värejä, paitsi mustaa ja ruskeaa. Pitäisikö tehdä poikkeus sääntöön ja ostaa joku värikäs unelmamekko kaappiin? Tulisiko sitä käytettyä, en tiedä. Omiin valmistujaisiin menen tässä koltussa. Veljen lakkiaiset 2.6, luultavasti sama mekko käytössä. Pidän siitä kyllä kovin. Jos laittaa punaiset korkkarit jalkaan, riittääkö se kevään väreiksi?


ps. samaan syssyyn vaihdoin ulkoasua. Parempi, luulen mä. Olkoon toistaiseksi tuollainen.

2 kommenttia:

  1. Ihan mun tyylisiä mekkoja noi kumpikin, ylläri! Ja kaiken lisäks toi eka muistuttaa melkosen paljon sitä pukua, joka tuli varattua omiin vanhojenpäiväntansseihinkin, vaikken lopulta tanssinukaan ollenkaan. :p

    VastaaPoista
  2. Voisin melkein myydä pois kyllä tuon Cybershopin mekon, kun löysin vielä paremman :P

    VastaaPoista