Töitöitöitä

Tämä on jollakin tapaa viime viikon ja tämän viikonlopun tunnusbiisi. Haaveilen edelleen tästä kahden työn loukusta ja siitä esimakua tuli jo tänä viikonloppuna ja se vain jatkuu. En siis valita, kerrankaan. Jotenkin kieroutunuta, mutta rankka duuni on melkein kun lomaa henkisten töitten rinnalle. Saa nollata pään ja olla ajattelematta juurmittään.





ps. ihana kampaajani keksi syksyn piristykseksi laittaa hiuksiini turkoosia tehosteeksi. Vaaleat suortuvat imaisivat sitä niin tehokkaasti, että se on nyt aika kirkkaasti turkoosia. Isälläni kesti 2 vuorokautta tajuta asia ja nyt se tarttee nitroa. Ja silmälasit. Hmm.