Ajatusleikkiä

Pohdiskelin pitkällä junamatkalla jälleen kerran tämän blogin sisältöä ja tarkoitusta. Tykkään kirjoittaa kovasti ja välillä ajatuksissa käy, että miksen avaisi tyhjää word-tiedostoa ja rupeaisi paukuttamaan siihen tekstiä. Kirjoittaisi novellia, runoa, kirjaa. Teininä kirjoittelin paljonkin, mutta sitten homma jäi. Nykyään ilmaisen itseäni lähinnä ammattiartikkeleissani, sähköposteissa ja täällä. Ja tämäkin on vähän booooring, kun pää ja häntä eivät vaan tavoita toisiaan, lienevätkö samassa kropassakaan. Jos minulla olisikin joku tietty juttu, mistä bloggaisin?

Jos tarinoisin laihduttamisesta, blogini olisi luultavasti loputan jatkokertomusta edes takaisin sahaavasta painosta ja valitusta siitä, ettei muka ehdi eli suomeksi sanottuna kehtaa laittaa ruokaa, liikkua ja syödä oikein. Samaan aikaan voisin todeta joka lauseen loppuun "ja paskat", koska kyllähän minulla sitä aikaa on, jos sen niin ottaa. Blogin helmi olisi tämä kaikkien samassa veneessä uppoavien kadehtima karkkilakko, joka siis alkoi osaltani vuonna 2008 tai 2009, muista enää itekään.
En varmaan löytäisi mitään uutta kerrottavaa laihduttamisen saralta, ellen sitten alkaisi testaamaan kaalikeittokuureja ja muita vastaavia ihan vaan kokeilu mielessä. Sellainenkin blogi varmaan löytyy jo, en ole perehtynyt aiheeseen. Tai sitten voisin pohtia jokaisessa postauksessa, MIKSI minä laihdutan.
Siinä olisi muuten ideaa. Yksi syy per yksi postaus, olisipa jännä kokeilla, miten kauaksi syyt kantavat. Tästä aiheestahan tiedän siis loputtoman paljon, ylipainoisuus ei ole mikään outo juttu itselle, laihdutushistoriaa on ja läskileirejä saadaan oman suvun voimin pidettyä koska vain! Mutta en muuten laihduta. Joskus kirjoitin tänne elämäntapamuutoksesta, jota kohti kuljen. Siellä ollaan edelleen ja melko hyvin menee. Ei siis ajankohtainen aihe sinällää, hylätty.

Jos bloggaisin leipomisesta ja ruuanlaitosta, blogi muistuttaisi lähinnä tätä:

Juu parasta jättää tämä aihe niille, joita se kiinnostaa ja joilla on siihen taitoja... Oikeasti nuo mustat kaurakeksit eivät ole minun aikaan saannostani, vaan velipojan, joka arveli, että 10 minuuttia 200* asteessa on ihan fine. Olihan se, toiset tykkää tummemmasta! "Olin poissa vaivaiset viisi minuuttia..", niin totesi myös Muumipappa Muumilaakson tarinoissa, kun ruokaa laittoi ja homma eteni jokseenkin tähän pisteeseen sielläkin!

Jos kertoisin kotini sisustamisesta, siellä ei kovin ihmeitä lukisi.  Ei jotenkaan tunnu omalta aiheelta? Tykkään kyllä sisustaa ja laittaa kotia, kausittain, mutta tällä hetkellä koetan vähentää turhaa romua ja krääsää, joten en voisi kertoa mitä uutta ja kaunista olen kotiini ostanut. En jaksa vaihtaa edes jouluksi toisia verhoja, mikä kyllä voi johtua siitä, että eihän me jouluna täällä olla kuitenkaan Toiisaalta tee-se-itse jututkaan eivät ihan meikäläiseltä taitu, joten kodin sisustus ennen ja jälkeen kuvia ei paljon kannata odotella. Remontin aikaan noin 3 vuotta sitten tämä blogi olisi voinut olla ihan jees, mutta se juna taisi mennä jo. Ikkunassa on edelleen nuo 3 vuotta sitten ostetut verhot eikä uusia hankita, kun nuo entiset maksoi niin helkkaristi, että vieläkin tilipussi itkee verta. Kodin sisustamisblogi olisi siis lähinnä kertomusta siitä, miten keräsin miehen vaatteet pois tuolin päältä ja hukkasin jälleen avaimet / puhelimen tai jopa molemmat kotiini heti ovesta sisään astuttua.
ps. ne eivät hukkaannu siksi, että meillä olisi sotkua, vaan siksi, että tiputtelen ne milloin mihinkin, ihan vaan toim.huom.

Jos bloggaisin muodista ja vaatteista, päivänasuista, siellä olisi jotain tällaista:

Kuvassa talvisin melko usein esiintyvä kotiasu: villasukat, pitkät kalsarit ja joku paita. Korostetaanpa nyt, että tosiaan ne kalsarit, ei leggarit. Kauppaan lähtiessä päälle viskataan Puman tuulihousut tai toppahousut, riippuen kelistä. Villasukat jatkaa matkaa jalassa ympäri vuoden, myös nukkuessa ehdottomat. Niih. 

...eipä taida kannattaa tämäkään, vaikka työpäivien vaatetus saattaa jopa vaihdella hameitten, mekkojen ja farkkujen muodossa. Sitä samaa H&M ja Vero Moda kamaahan ne ryysyt on, piristeenä kirpparihankintoja ja 1970-luvun virityksiä.

Jos pitäisin hääblogia, tarinat olisivat tätä luokkaa:
"Kirkko varattu, vihkiseremonia tiedossa, musiikki tiedossa, hääpaikka varattu, kaasot ja bestman tiedossa, hääauto on, ruokalista on, vieraat on ja koristeet on.." Tämä kuvaa siis meikäläisen melko suoraviivaista ajatustyötä, että kun jotain päättää, niin ei muuta ku suoraan paperille asiat ylös, pikku jäsentely ja sen on siinä, sen kummemmin yksityiskohtiin menemättä. Tähän mennessä erinäiset kekkerit ja tapahtumat ovat olleet ihan onnistuneita, että josko joskus tuon elämänsä ihanimman päivän voisi hoitaa samalla tavalla. Anteeksi nyt kaikki morsiamet, mutta kuka jaksaa pohtia pikkutarkkoja yksityiskohtia yhtä päivää varten? Voisin kuvitella, että sen elämänsä täydellisimmän päivän saa vähemmälläkin stressillä, mutta mene ja tiedä... Tää olis kyllä omalta osalta maailman tylsin blogi.

Jos bloggaisin käsitöistä, se olisi niin tätä: "Opin tekemään ketjusilmukan. Edellisestä on aikaa noin 15 vuotta." tai "Ompelin ompelukoneella tänään. Edelleen ymmärrän, miksi en saanut alakoulussa käyttää ompelukonetta, neulan perkeleet ovat jotenkin heikkoa tekoa ja se kangas ei vaan pysy suorana. Huolto on muuten aika kallista!" tai sitten "Kaavat.. tässä niin kaavoihin kangistuneita olla, ihan hyvin voin ommella niin, että leikkaan vaan kaksi samanmuotoista ja ompelen ne yhteen!"
Päätelmä: ymmärrän käsitöistä yhtä paljon kuin sisareni kaunokirjallisuudesta. Minä opin lukemaan, hän oppi tekemään käsillään. Hänen lukutaitonsa on yhtä hyvä kuin minun käsityötaitoni, hänen lukutaitonsa on jopa parempi.. En saisi yhtään aloittamaani työtä loppuun. Tein ystävälleni muuten tässä taannoin lapaset, joku viiraus iski! Sain ne loppuun asti, kiitos äidin ja rakkaan sisaren. Ystävä purskahti itkuun lapaset saatuaan, saattoi siihen vaikuttaa ne raskaushormoonitkin.. Espanjassa muuten virkkasin. Samainen ystävä purkaa sitä virkkuutyötään varmaan edelleen kiroillen, oli se sellaista sötöstä.

 Seuraava idea!

Jos esittelisin treenejäni, blogini olisi tätä: "Maanantai-ilta: Kävelin juna-asemalta autolleni, noin 5 min, ajoin noin 35 km ja kaaduin sänkyyn nukkumaan. Tiistai päivä: juoksin neljä kertaa yläkerrasta alakertaan, koska tulostin jumi koko ajan. Muuten istuin perseellän suurimman osan päivästä. Keskiviikko: Tunnin lenkki ja kahvakuulailua, mies pelkää parketin puolesta. Torstai: Pitkästä aikaa ehdin spinniin! Perjantai: En oikeastaan jaksanut urheilla, aika rankka viikko takana. Treenasin vasenta kättä nostamalla siideritölkkiä yhden juoman verran. Lauantai: Kai seksi saunan jälkeen lasketaan? Venyttelyksi jos ei muuten? Sunnuntai: Lepopäivä."
Tää on niin tätä nykyään. Sanoin muuten kuntosalijäsenyyden irti, ahdisti se kortin perkele lompakossa, kun koskaan en sinne sitten joutunut silloin kun piti (eli ohjatuille tunneille). Enhän mä helvetti vie ole koskaan kotona, saati että sinne salille ehtisin.Taidan rueta käymään vaikka kertamaksuisessa mummojen vesijumpassa.  Kahvakuulan lisäksi mulla on sukset, mitäpä muuta suomalainen voisi kaivata?! Ice bugit? Ehkä?

Jos minulla olisi valokuvablogi niin.. ei perhana, mullahan on sellainen! 1/4 kirjoittajasta! Sinnekään jaksa kukaan mitään päivittää. Laiskoja ovat. Minäkin.

Jos bloggaisin kirjoista, se tarkoittaisi, että pitäisi jaksaa / viitsiä siis löytää aikaa lukea ne kaikki kirjat, joita olen viime aikoina kirjakaupasta kyllä hamstrannut. Uusimmat meille muuttaneet ovat Tuija Lehtisen Morsiuskamari, Peter Franzenin Samoilla silmillä ja Pirjo Hassisen Rouva. Lukeminen on jäänyt, kappas vaan, taas kerran aika vähiin.
Morsiuskamari oli ihan perussettiä Lehtiseltä, viihdyin. Franzen ja Hassinen ovat lukematta. Yllättäen.