Reeniä h*ro reeniä

Joo, en tiedä miksi otsikkona on joku Petri Nygårdin kappale, mutta se nyt vaan tuli mieleen, kun treenaaminen on mielessä. Ajatuskiemurani ovat joskus mielenkiintoiset, mutta eivät ehkä niin mielenkiintoiset kuin pikkusiskolla ala-asteella, kun opettaja kirjoitti todistukseen "en aina ymmärrä aivoituksiasi..". Sisko oli vaan kysynyt, että jos hyppää kuun pinnalta, niin mihin joutuu ja onko oravilla koukku persiissä. Tämä oravien koukkupersaus-kysymys johtuu siitä, että lapsena huijattiin serkkupojan kanssa siskoa "löytämällä" oravanhäntiä metsästä.. Serkulla oli hieno (oikea?) oravanhäntä sekä avaimenperiä, joissa oli luonnollisesti joku koukku tai joku. Sisko niitä sitten kantoi sieltä metsästä löytösaaliina mutta vissiin pienen lapsen päähän jäi ajatus, että onko ne hännät koukulla kiinni oravan takaloosterissa. Heh. Noh, ei siitä sen enempää, otsikko on sillä selitelty.

Treeni tai reeni näin savolaisittain, miulla on sopimus paikalliseen kuntokeskukseen. Liityin sinne joulukuussa ja sieltä piti saada heti kättelyssä saliohjelma samaan hintaan. Ohjaaja oli ihan innostunut naisihminen, joka ei koskaan soittanut minulle enkä minäkään sitten jaksanut parin tavoittelukerran jälkeen enää yrittää. Kunnes näin paikan omistajan ja avasin sanaisen arkkuni ja kas! eilen illalla istuin sitten keskustelemassa uuden ohjaajan kanssa asioista. Miesohjaajan. Kyllä, pidin erityisesti siitä, että tyyppi tajusi heti, mistä puhun, kun kerroin syömisiäni ja liikuntataustojani ja yliliikkuvia niveliäni. Siinä sivussa se sitten kauppasi minulle PT eli personal trainer palvelun. Satsasin juuri 300 euroa itseeni, oho. Tilipäivinä olen hieman heikko... Seuraava tapaaminen sovittiin viikon päähän, jolloin saan ohjelman käsiini, käydään läpi tavoitteitani uudelleen ja katsotaan syömisiä.

Salilla treenaaminen on ihan mukavaa, kun ohjelma on oikeasti hyvä. En jaksa väkertää niissä laitteissa jotain tiettyä sarjaa ja sitten siirtyä istumaan toiseen laitteeseen... haluan toimintaa!!! Kahvakuulaa ja muuta kehiin, sellaista mitä voin toteuttaa tarvittaessa osittain kotona. Siihen kun yhdistelen sitten aikataulujen mukaan hiihtoa, jumppaa tai lenkkeilyä, keväällä pyöräilyä, niin luulisi läskin liikahtavan! Tavoite on pudottaa painoa toki, mutta kiinteytyminen ja kunnon ylläpitäminen yhtälailla.Tavoitteena ei ole kesäkunto 2013 vaan tavoitteena on loppuelämälle hyvä olo ja terveet elämän tavat, joita olen tavoitellut jo pitemmän aikaan. Ruuan osalta se on melko hyvin hanskassa, mutta reenin kanssa ei vielä olla ihan sinut.

Hauskuus tässä PT hommassa piilee nyt siinä, että tulostakin on sitten tultava, kun tällaisen paketin kerran otin. Tulee mieleen omat asiakkaat, jotka natisee meidän firman palveluista: neKÄÄN ei toimi jos niitä ei toteuta.. paljon se siinä paperilla auttaa? No eihän se auta, sama pätee tähän hommaan. Hyvältä näyttää suunnitelmat mutta niitä pitää myös toteuttaa. Lisäksi toivon ja rukoilen, että jakeluun meni se, että haluan simppeliä perusruokaa sisältävän ruokavalion, en mitään rahkapurkki hifistelyä. Vaikka tätä ruuanlaittoa niin inhoan, teen sitä silti.

Että sikäli. Tänään on melko perustyöpäivä, joten ehdin hiihtolenkille vielä iltapäivällä! Jospa paistaisi aurinko.

Viikot vierii, päivät kuluu ..

Mulla oli todella, todella hyvä päivitysidea. Se vaan sujuvasti unohtui. Tyhjä paperi edessä, melkein iskee paniikki, mitä tähän pitäisi kirjoittaa?

Mietin tätä blogin pitämistä yhdellä iltalenkilläni. Pikkutyttönä (ja vähän isompanakin) tuli pidettyä kunnon päiväkirjaa. Sen kirjoittaminen vaan jäi, mutta en minä tännekään osaa syntyjä syviä kertoa, eikä varmaan tarvitsekaan. Kunhan jotain pohdiskelen, postailen ja jätän jälkeni jälkipolvia varten. 

Olen törmännyt muutamaan sellaiseen blogiin, jossa ihminen tilittää kaiken sormenpäitään ja varpaan kynsiään myöten maailmalle, omalla nimellään. Ei kuulosta meikäläisen hommalta. Varmasti, jos tätä blogia lukemaan eksyneet sattuvat olemaan samalta paikkakunnalta kuin meikäläinen, niin tunnistavat halutessaan minut. Toisaalta, mitä väliä, mutta toisaalta, miksi kertoisin täällä kaiken nimeäni, osoitettani ja suurinpiirtein sotuani myöten? Noh, se siitä. 

Tämä viikko oli aikamoista haipakkaa. Kilometrejä kertyi auton mittariin työn takia reilut 700, mikä ei jollain mittapuulla ole paljon, mutta minun mittapuulla ihan riittävästi. Viikko meni kuitenkin rattoisasti ja vahvisti omaa uskoa siihen, että olen omalla alalla ja oikeassa työssä. Ainakin tällä hetkellä. Tulevaisuudessa on vielä monta mustaa aukkoa ja muuttujaa, mutta tällä hetkellä on hyvä näin. 

Maanantaista en muista enää muuta kuin superrankan cross training tunnin. Ohjaaja on aivan loistava ja saa kyllä tekemään kaikkensa tunnilla. Lihakset hapoilla ryömin kotiin, hyvä kun jalka nousi enää portaissa. 

Tiistaina kävin hierojalla. Olen käynyt aiemmin eräällä naishierojalla, joka hieroo kotonaan. Hänen tyylistään en oikein tykännyt,  tuntui ettei siitä ole mitään apua. Nyt menin samalle hierojalle, jolla avomies käy. Aivan huipputyyppi, hinta-laatusuhde kohdillaan. Ainoa mikä vähän mietitytti, oli sen hierojan tyyli puhua puhelimessa: se mies kuulosti jo valmiiksi niin veemäiseltä, että sai minussa aikaan pientä kiehumista. Vannoin, että yksikin alatyylinen naisherja, niin nostan sellaisen aitofeministisen äläkän, että setä on ihmeissään. Mies osoittautui kuitenkin tosi mukavaksi, kun jutun alkuun päästiin. Loppukeskustelut pidettiin tulevasta ja olemassa olevasta ruokakriisistä joka vain pahenee, sekä kolmannesta maailman sodasta, jonka syttymiseen me molemmat uskotaan. Selkä- ja niskajumit katosi pois, lihakset ei kipeytyneet. Illan kruunasi vielä jooga. Ah. 

Keskiviikkona tein kasvissosekeittoa (kasvissuikalepussi - kasvisliemikuutio vettä - kolmen juuston ruokakerma) ja mies yllätti syömällä mukisematta ja nurisematta. Kehui vielä. Oisin tippunut tuolilta, vaan onneksi istuin lattialla. Vanha koira oppii näköjään sittenkin uusia ruokia tai sitten se soppa onnistui erityisen hyvin. Tai sitten tämä vanha koira on tehnyt koiruuksia, joita ei ole vielä tunnustanut... 

Torstaina tein superpitkä työpäivän ja olin ihan naatti kotiin tultua. Kävin lenkkeilemässä kuitenkin vielä illan päälle, sillä hain erään nettikirppisostokseni toiselta puolelta kaupunkia. Hyvä tunnin lenkki samalla, mitä nyt jalka lipsui kadulla tyyliin kakseteenykstaakse. 

Perjantaina kävin laittamassa jälleen kynnet kuosiin. Olen koukussa geelikynsiin, auts. Kesäksi ne saavat jäädä... mutta kerrankin kesään on vielä onneksi matkaa ;) Tällä kertaa on tuollaiset kirkkaan lilat kynnen päät ja vähän glitteriäkin seassa. Tähän asti on menty melko tummilla väreillä tai sitten perustyylillä eli ranskalaisella manikyyrillä. Hyvä näillä on naputella. 

Tilipäivä saa yleensä hymyn huulille, niin tapahtui eilenkin, mutta apteekissa käynnin jälkeen hymy hyytyi. Onnistuin hassaamaan yli 100 euroa siihen puljuun ja ostin ihan perusjuttuja, joukossa oli tosin muutamia reseptijuttuja kuten allergialääkettä vuoden tarpeiksi (syön 3 päivässä) mutta huh huh. Jossain vaiheessa tuli mieleen siinä tiskin takana istuessa ja farmaseuttia odotellessa, että onkohan nämä kaikki oikeasti ihan tarpeellisia, sen verran iso läjä siinä sitä pakettia ja purnukkaa oli. Hikeä otsalta pyyhkien poistuin paikalta ja kiersin visusti kaikki kaupat, kuten kirjakaupan. Toinen kiroilun aihe oli sitten tankkaaminen. Pakko mikä pakko, jos meinaa töitä tehdä ja liikkua livakasti paikasta toiseen. Onneksi tavallisina toimistopäivinä voin siirtymiset hoitaa apostolinkyydillä. 

Eilen illalla tuli tehtyä vielä heräteostos eräästä facebookin ryhmästä: 

Retroo retroo.. 

Hinta oli katkeransuolainen, mutta on se aika nätti. Suorastaan todella nätti. Toivottavasti koko kuvaus pitää nyt tosiaan paikkaansa. Naulaan tuon seinälle koristeeksi jos en mahdukaan siihen!

Nyt vapaapäivän kunniaksi hiihtämään mukavan lauhassa kelissä.