tiistai 24. syyskuuta 2013

Tunnetko itsesi?



Töissä on meneillään mielenkiintoinen koulutus, joka on osana meidän organisaation muutosta. Tähän koulutukseen liittyi osaksi itsensä tunteminen / arviointi ja työkaverit arvioivat sinua ihmisenä samalla menetelmällä. Tämä tapahtui käytännössä niin, että viisi henkilöä saivat sähköpostiin arvioinnin, jossa piti antaa erilaisiin väittämiin numeroita 1 - 4. 1 kuvasi parhaiten sopivaa adjektiivia ja 4 vähiten sopivaa. Itsehän täyttelin näitä arviointeja silloin Espanjasta palattuani, samoilla silmillä! Eilen saatiin sitten tulokset näistä sekä tulkintaopas tähän hommaan.

Oma arvioni oli lyhyesti seuraavanlainen: olen tyypiltäni eniten Innostaja - innostava, vaikuttava, visionääri, avoin, spontaani, mukaansatempaava, päätän mielipiteen pohjalta, otan riskejä. Työkavereitten arvio osui lähes samaan, mutta lisäksi olen heidän mielestäjään Käynnistäjä: suorapuheinen, nopeasti päättävä, vastuuseen vakavasti suhtautuva, tehokkuuteen ja tulokseen pyrkivä, otan riskejä, päätän tiedon pohjalta. Okei, ei siinä mitään, allekirjoitan aivan täysin. Hämmästyin, kun oma arvio oli heittänyt vähän kauemmas tuosta "suorapuheinen" osiosta - sitä kun satun olemaan.

Kehitettävät piirteet sen sijaan sattuivat näin: ärsyttävä, epärealistinen, huolimaton, suurpiirteinen, itsekeskeinen, loukkaava ja jyräävä, epäempaattinen, dominoiva, pelottava, tunteeton. Näistä allekirjoitin samantien kaikki muut, paitsi huolimattoman ja suurpiirteisen. Pohdin myös pitkään ja hartaasti tuota epärealistista, mutta jopa sen suostun allekirjoittamaan. Samoin nuo dominoivat ja pelottavat - myönnetään. Mutta huolimaton ja suurpiirteinen?! Minäkö?! Aina satalasissa kaiken teen töissä ja mahdollisimman tarkasti ja ja ja ja ja EI PIDÄ PAIKKAANSA!
Kunnes sitten illalla tajusin, että perkele, tämähän on enemmän kuin paikkaansa pitävä. Meillä oli kokous ja allekirjoittanut on sihteeri. Arvatkaa, oliko vähän viime tipassa kaikki? Arvatkaa, oliko vähän suurpiirteisesti tehtynä esityslista? Että oliko puolihuolimattomasti väsättynä vähän kaikki - vaan hyvä kokous pidettiin, naureskeltiin tälle ja todettiin porukalla, että ei se ihan metsään mennyt.


Avokkaalle selitin illalla puhelimessa tätä ja häntä nauratti: semmonenhan sää olet, jätät avaimet ja puhelimet vähän mihin sattuu, pöytä lainehtii välillä tavaroista.... sitten kun mitta tulee täyteen, kaikki menee paikalleen ja pysyy paikallaan. Kunnes taas ollaan siinä suurpiirteisessä tilassa. Mie ajattelin ihan liikaa tätä arviota työelämään, totta kai, enkä tajunnut sitä kokonaisuutta. Totta kai sitä on kokonaisuutena sielläkin esillä.

Jaa-a, aina sitä oppii jotain uutta, jopa itsestään. Huvittavinta tässä arvioinnissa oli se, että vanhemmilla kolleegoilla nämä omat arviot sattuivat melkein tasan siihen, mihin työkaverit olivat arvioineet. Ikä tuo viisautta ja itsetuntemusta, näemmä. Sitä kuvittelee olevansa valmis jo nyt, hupatusta...

**
Vein eilen kaikki kesävaatteet pois ja toin tilalle talvivaatteita. Passaa nyt tulla lunta tupaan ja jäitä porstuaan tai sataa vaikka pieniä akkoja äkeet selässä. Minä olen valmis, talvi! Hrrr.

Olen tässä ootellut, että astianpesukone lopettaisi pesemisen - nyt on mennyt huuhteluvaiheessa jo 45 minuuttia normaalin 30 minuutin sijaan - jotta mahtaako tuo lopettaa koko päivänä? Onneksi on etätyömahdollisuus, voi vaikka vahtia tuota konetta.. Astianpesukone 1980-luvun alusta ei nauti niin suurta luottamusta tässä huushollissa, että sen tohtisi tuohon jättää yksin hurisemaan, ei todellakaan.

Vauvan kuolemasta on nyt 2 viikkoa. Ei meinaa vieläkään upota kaaliin tuo asia. Sokkivaihe lienee ohi itsellä, mutta surutyövaiheeseen pääsy kestää ja kestää, kun pään täyttää niin moni muukin asia - ehkä kuitenkin jollain tapaa sitä on jo tehnyt ja päässyt itse siinä asiassa eteenpäin. Päässä takoo ajatus, että "ei tämä ole minun elämää", vaikka koskettaahan se minunkin elämääni. En tiedä, sekavaa on. Omaa elämää koskevia isoja asioita pitäisi lähiaikoina saattaa eteenpäin ja päättää. Avokas sen sijaan on lamaantunut meidän omista asioista lähes kokonaan: hänen päänsä täyttää liian moni asia, tuon kuoleman lisäksi on esimerkiksi pitkä lista tekemättömiä töitä, jotka ärsyttävät häntä. Silloin loppuu päätöksen teko ja ajattelu omien asioiden puolesta tässä perheessä häneltä. Haluaisin teettää tuon saman profiilitehtävän hänellä, voitaisiin vähän tarkastella tuloksia, mihin nurkkaan hän tuossa asettuu...

Hautajaiset ovat viides päivä. Tiedän jo ennakkoon, mitä on tulossa, kun yhdet vauvan hautajaiset ovat takana. Tulossa on lento suoraan helvettiin. Voi perkele.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti