Pölypölypölypölypöly

Pöly. On siinäkin sana, kun sitä alkaa miettimään. Pölyttyä, pölyinen, pölistä. Tämä sana kuvaa just sitä itteään, pölyä, harmaata armeijaa, joka tunkeutuu ja jää asumaan kaappien päälle, avokirjahyllyihin, sänkyjen alle, pattereiden väliin... etenkin jos viimeiseen 30-vuoteen ei liikuttele tavaroita, pölyä kertyy.

Appivanhempien luona on tarkoitus aloittaa alkamassa remontti nyt maaliskuussa. Noh, sen piti alkaa jo heti tammikuussa, mutta vanhempi valtiomies sen sanoi "katotaanhan kevväämmällä..." - kevät on ilmeisesti oman mieheni mielestä nyt, koska sain ukaasin pistää vipinää vanhan parin villahousuihin eli siis aloittaa kaappien tyhjennyksen apuna. Minulle kun ei kehdata väittää samalla tapaa vastaan. Huone on nyt tyhjä (eilen aloitettiin), sitä vaille että nakellaan tavarat ulos. 2 avokirjahyllyn ja kahden vaatekaapin tavarat on pakattu sujuvasti saunan lauteille muovilaatikoihin, mutta lajitteliko niitä kukaan - arvatkaa vaan.

Tätä taloa on rempattu ja laajennettu vuodesta 2003 pikku hiljaa ja vähin erin ja välillä juosten kusemalla, joten saa tehdä uudelleen muutamia kohtia. Syy, miksi tätä lähdetään nyt tekemään, on se, että kaikki vaatteet haisevat ihan homeelle / tunkkaisille ja nenä menee kaikilla tukkoon tänne tullessa. Tarttiskohan tehdä jotain, no en mä nyt oikein tiedä. Yläkerrasta mies sai remontoitua parivuotta sitten yhden huoneen niin, että me tyhjennettiin se kylmästi ja sitten se vaan purki sieltä vanhan tiiliuunin pois ja veti moottorisahalla lattian halki. Silloin oli pakko aloittaa remontti, vaikka appiukko kiristeli niin hampaita kuin kukkaron nyörejään minkä ehti. (ei tarvitse ehkä mainita erikseen, että appi on vähän pihi.)

Se tavaroiden lajittelu ei tule tapahtumaan ehkä koskaan. Siellä laatikoissa ja hyllyissä oli sujuvasti sekaisin kyläkaupalta saadut ostoskuitit vuodelta 1997 ja äitiyspäivärahahakemukset vuosilta 1982, 1985 ja 1988. Tai jotain sinne päin. Nostelin ne kaikki niihin laatikoihin, jotta ei tule sanomista, että minä olen hävittänyt jotain: tässä rytäkässä löydettiin noin 4 vuotta hukassa olleet auton peräkärryn paperit.. tämä kuvatkoon sitä järjestelmällisyyttä tuossa huoneessa. Joka tapauksessa sieltä kamarista lähtee kävelemään nuo kaikki 4 kaappia, lattia, seinät ja katto puretaan ja  vaihdetaan uudempaa tilalle. Vanha rintamamiestalo - eristeenä sahajauho.. ou jee.

Sama homma tehdään sitten tuvan kanssa. Tällä hetkellä appi istuu tasapersettä ideansa päällä, että remontin keskellä pitää pystyä elämään normaalisti eli kaikki kalusteet jää pirttiin paikalleen. WTF sanon minä ja en ihan taisteluitta anna kyllä periksi. Mies jo luvoutti, kun ei jaksa riidellä ja totesi vain, että ei ole minun sohvakalusto, joka imee kaiken sen remonttipölyn niin, että sitä pölähtää perseen alta istuessa vielä vuonna 2020.
Ja mitä järkeä niitä kalusteita on jättää paikalleen, jos tuo tupa & keittiö kokevat saman räjäytyskohtalon, minä vaan kysyn. Asiahan ei minulle tietysti kuulu, mutta minä vaan kysyn, sanoi Pätkäkin aikoinaan.

Tämähän ei ole tietenkään minulle kuuluva asia, kun olen vaan tällainen miniäntekele, en edes virallinen sellainen. Miehellä alkaa pinna olla niin tiukalla, että se on valmis luopumaan jo leikistä. Remontin teko on kuitenkin niitä lempipuuhia, joten eiköhän se vedä lattian moottorisahalla auki vielä tänä iltana.. *klunk*

Samaan aikaan meillä on menossa omassa asunnossa lattioiden hionta & lakkausepisodi. Siinä oli feng shuit ja muut kohdallaan, kun kaikki tavarat siirrettiin olohuoneeseen, keittiöön, vessaan, saunaan... Makuuhuoneet lakkaillaan ensin ja sitten olohuone & käytävä & eteinen. Se on sentään helppo homma, kun sen tulee tekemään ulkopuolinen ja minulle  meille tavaroiden järjestäminen, poisheitto ja siirtely ei ole mikään ongelma.

Jaha, palaan purnaamasta takaisin sorvin ääreen. Silmissä kirvelee ja nenässä kutisee, mutta sinne vaan, sekaan vaan.