Illallinen neljällä tähdellä tai ilman

4 tähden illallinen, tv:stä tuttu sarja. Ystäväni on pitemmän aikaa ruinannut, rankuttanut, ehdottanut, anellut ja pyytänyt, että järjestetään kaveriporukalla tällaiset. Tai oikeastaan sisarusporukalla, sillä tämä illallisporukka koostuu minusta, pikkusisarestani, ystävästäni ja hänen pikkusisarestaan. Sisaruksemme ovat luonnollisesti kavereita keskenään, homma siis skulaa ja juttu luistaa hyvin.

Säännöt menee kutakuinkin niin, että meillä on tuomari, joka ei näihin kemuihin valitettavasti osallistu, ja jolle laitetaan pisteet. Tuomarin puolueettomuudesta kukaan ei ehkä mene valalle, sillä hän on ystäväni sisko. Hmm. Noh, anyway, panoksena jokainen on laittanut likoon 25 €, voittaja vie siis koko potin ja häviäjä järjestää kesällä saunaillan ruokineen kaikkineen. Ehhehhee.
Kokattavana on siis alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka ja pisteitä jaetaan seuraavasti:
ruoka arvostellaan 1 - 6 pistein ja yleinen tunnelma pistein 1 - 6. Täydet pisteet siis 12 pistettä.

Aikataulullisista syistä johtuen saimme järkättyä ekat illalliset vasta eilen, kaverini oli kokkivuorossa ja menyy sisälsi alkupaloina ruisnappeja tuorejuustolla yms. härpäkkeillä, pääruuaksi vedettiin lantturanskalaisia ja mureketta ja jälkiruuaksi tarjoiltiin tiramisumoussea. Kieli meinasi mennä mahaan samalla, hyvää oli!

Pikkusen meinaa jännittää tää homma, sen verran hyvät pohjat on lyöty tähän savottaan. Etenkin nuo lantturanskikset oli ihan sikahyviä!
Sisko on ainakin treenannut omaa vuoroaan ja kokannut kuin tuhatpaikkasen ravintolan ainoa kokki viime aikoina. Itsehän otin suht lunkisti tämänkin haasteen, tökkäsin kotikokki.netissä hiiren muutaman reseptin päälle ja se oli siinä. Saas nyt nähä mitä niistä tulee...

Tänään ruokana kuravettä ja silliä...

Aprillipäivä, tuo päivistä viheliäisin, kun et voi olla varma, kuka sua huijaa ja huijaako kukaan. Aamun lehdessä oli iso otsikko, että paikalliset kaljottelufestarit on peruttu. Juttu oli kirjoitettu melko nasakasti, joten hetken uskoin tähän, mutta aprillijutuksi se (toivottavasti?) paljastui. 

Itsehän nappasin facebookiin tänä aamuna päivityksen: "Puoltoista vuotta sitten varasin meille kirkon. Heinäkuussa vaihtuu minulta sukunimi ♡ Aattelin, että tänään lienee asian kertomiseen hyvä päivä." 

Veikkaisin, että noin puolet uskoo tämän täysin - puolet ei usko ollenkaan. Vakaa 10,5 vuoden seurustelusuhteemm kääntymässä avioliitoksi? Ei voi pitää paikkaansa, etenkin kun viime kesänä totesin, että kaikki hyvät parisuhteethan on lähteneet alamäkeen naimisiin menon jälkeen, köhköh. 
Ehkä kommenttini oli tarkoitettu provosointia varten avokkaan sukulaisille, jotka ovat kaikki nämä vuoden hiillostaneet NOMILLONKAONTEIJÄNVUORO-kommenteilla. 
 
Sen voin kyllä todeta nyt ja tässä, että tämä päivitys ei siis ole valhetta, kyllä tarkoitus on ihan oikeasti purjehtia avioliiton satamaan heinäkuussa.Ja eivät usko. Ihme sakkia.

Ehehhehe, sen verran pitää elämässä tehdä vähän jäynää ja tämä jäynä sopi tähän päivään. 
Seuraavat kuukaudet voinkin sitten päivittää tänne kaikkea häähömppää. 
Hell no. 

Tilanneraportti

Työkaverille terveisiä - voi olla, että myös horoskoopin osalta...

Täydellinen iltalenkki

Eilen illalla tehtiin täydellinen iltalenkki Ystävän kanssa. Vai voiko tästä enää paremmaksi laittaa:

1. Lenkki tehdään hyvän ystävän kanssa = 10 pistettä ja papukaijamerkki

2. Ilma on kuin.. kuin.. no ihan pirun hieno ilma oli. 

3. Lenkkeily tapahtuu kahdestaan, ajan kanssa. Täydellinen lenkki kesti noin 3,5 tuntia. Ei paha.

4. Lenkkeillessä voi juoruta eli päivittää tietoja.

5. Lenkkeilyyn voi yhdistää yhteisen harrastuksen eli geokätköilyn.

6. Kätkösaldoksi saadaan 4/6, ei huono.

7. Loistoa himmentää vähän se, että ei saatu napattua niitä "3-vuotiaani paikansi kätkön heti"-kätköjä. Hmph.

8.Täydellinen iltalenkki sisältää myös Hesburgerissa käynnin. *sniif* Noku tuli nälkä. 

9. Lenkin täydellisyyttä olisi parantanut ainoastaan se, että olisi ollut kesä ja meillä oli ollut kaljaa mukana.

10. Tässä vaiheessa varmaan on aika selkeää, että mistään urheilusta ei tosiaankaan ollut kysymys.

Kiitos taas muru!

Nyt soi: Robin - Onnellinen

Mainonnan uhri

Tili tuli tiistaina ja maksoin kaikki laskut, velat ja vastikkeet pois. Samaisena tiistaian postiluukusta kalahti myös erään urheiluliikkeen mainos, jossa luki isolla VIHELTÄEN MENEE!!! 

Jotenkin tuntui, että mainoskin vittuili, vaikka ehkä tekstin oli tarkoitus viitata alennusmyynteihin. 

Mainoksista tulikin mieleen, että lapsuuden lempimainos on ehdottomasti tämä Valion piimämainos. En tiedä mikä tässä kiehtoo, mutta minusta tämä on edelleen hyvä mainos. Maitotilan tyttönä täysin aivopesty suomalaisen tuotteen ja aatteen puolesta. 

Ärsyttävin mainos ikinä oli tuo Super jäätelö mainos. Ja siitä oli varmaan sen ja sata erilaista versiota, kuten tässä tämä. Rrrraivostuttava, mutta tuo jäätelö oli hyvää. Ei taida sitäkään enää olla olemassa... Toisaalta tuossa mainoksessa on jotain, mitä nykyään ei missään nimessä saisi olla mainoksessa. Tätihän lyö setää, silmä mustuu, hampaita irtoaa! Toisaalta setä on irstas ja väärin tulkiten tuhmia ehdotteleva, perverssi mies. Että onko nykymainoksissa tällaista, häh? Ei taida olla. 

Mutta legenda jo silloin, mainoksista parhain, Simo Vaatehuoneelta, vain 99 markkaa! Aina, mikä ikinä olikaan mainostettava rätti, niin se maksoi lähes aina 99 markkaa tai 199 markkaa, mut mieti, vaan sen verran!

Voiko tähän todeta, että nykyään osata ees mainoksia tehä. Niih. 

Rakkaudesta aikaisiin aamuihin

Rakastan aikaisia aamuja. Kello soi arkena useimmiten viiden - puoli kuuden maissa, viikonloppuisinkin ponkaisen ylös viimeistään seiskalta, vähän riippuen missä ollaan. Kun herää aikaisin, ehtii vaikka mitä päivän aikana. Vastaavasti toki simahdan sitten viimeistään kymmeneltä illalla...
Tänä(kin) aamuna kävin heittämässä aamulenkin:

Huppari osoittautui kyllä tänä aamuna liian ohueksi valinnaksi :/

 Tämän takia sitä jaksaa herätä! Aurinkoa, ihanan raikas pakkasaamu...

 Reitin varrelta...

 Pakko oli päästä tallomaan jäätyneitä lätäköitä ;)

Tänä aamuna soi: Robin - Onnellinen

Mukavaa päivää!

Paulan keittiö on kodin sydän...

Tai sitten ei ole. En tunnetusti tykkää kovin paljon näistä ruuanlaittohommista, mutta koska inhoan vielä enemmän valmisruokia, olen päättänyt uhrata itseni tähän ruokahommaan. Missään nimessä en ole siinä kovin hyvä, enkä yhtään innokas oppimaan. Kun vaan saisi henkensä pitimiksi tehtyä tasoltaan siedettävää ruokaa.
Rakas avomies olisi tässä hommassa paljon parempi, jaksaa lukea ohjeita ja tehdä ohjeen mukaan, minä en. Nyt kyllä pistää miettimään, kumpi meistä on mies...

Mutta niin, minä uhraudun keittiössä lähes joka päivä. Ja koska oon paras avovaimo ikinä, teen pyytettömästi niitä ruokia, joita mies pyytää (ja vitut, joskus vaan sattuu tällainen puuska, että saa toivoa ja minä YRITÄN toteuttaa toivetta).

Tässäpä sitten kuvakoosteena, miten tehdään TOIVOTTUJA paistettuja muikkuja. Helppoa ku heinän teko..

1.Ensin ostetaan ne muikut ja pohditaan, että onkohan nämä nyt liian isoja, pitäisikö alkaa jotekin silppuamaan näitä? Todetaan, että paskanmarjat, kyllä ne menee kokonaisina!

2.Sitten ne muikut menis pesulle. 

3.Tässä vaiheessa viimeistään tajuaa, että hyi helvetti, en halua koskea näihin. 

 + että ne tuijottaa sua niin peloissaan  kuolleena... 

4. Kerätään kaikki rohkeus, otetaan muikkua päästä tahikka hännästä kiinni ja jauhotellaan ne ruisjauhoissa & suolassa. Tämä toimenpide on helpoin tehdä muovipussissa, muikut pussiin ja lopputulos tulee pienellä hölskyttelyllä nimenomaan ravistettuna, ei sekoitettuna.
Suolaa ja jauhoja äitini reseptillä ja ohjeella "sillälailla sopivasti".
Nice.

5. Sitten muikut pannulle ja hitokseen paljon voita, isäni ohjeen mukaisesti. Tämä ohje tuli ihan pyytämättä kun kosultoin puhelimessa äitiä vaihetta 4. varten. 

Voin laittaminen & lisääminen pannulle olikin iisimpi homma kuin se suolan ja jauhojen suhteen määrittely.

5.1 Pyyhitään hikeä otsalta ja panikoidaan, mistä sen tietää, koska nämä perkeleet on kypsiä. 

6. Paistetaan muikkuja ja todetaan, että niitten silmät poksahtelee päästä. Ei aavistustakaan mistä se kertoo, liian kuumasta pannusta vai siitä, että ois sittenkin pitänyt perata nämä? Niin siis tuo valkea pallero tuossa pannulla on jonkun tyypin silmä, lisäksi huomaa pullistuva silmä vasemmassa yläkulmassa.

7. Paisto suoritettu, perunamuussi valmistettu siinä sivussa, miestä odotettu puoli tuntia kotiin. Mies tulee myöhässä, toteaa muikut vähän jäähtyneiksi,ottaa ja syö ja sanoo "no jaa, suolaa sit ens kerralla enemmän". Korjaa kyllä helkkarin vikkelästi lausuntoaan, että "ihan ok ne oli.."

Uskotteko, että seuraavaa kertaa saa jonkun aikaa ootella?!