Eilen sain kaksi ihanaa daamia kylään, myöhäinen naistenpäivä ja sillei. Innostuin leipomaan, koska talossa ei ollut mitään säällistä tarjottavaa sumpin kanssa. Hommaan toi hieman lisähaastetta se, että toinen karppaa - ei sinällään mitään, mutta hetken pohdiskelin, että mistä minä karppipiirakaksi nyt muutun. Noh, google ystäväni ja karppaus.info pelasti ja alla on vadelmarahkapiirakka. Ohje oli helppo ja maisteluraadin mukaan maku oli ihan kohdallaan. Ihme ja kumma, kaikki aineet löytyivät äiteen kaapeista ja kätköistä. Makeutusaine tosin oli markka-ajalta, vaan onneksi löytyi myös toinen puteli kyseistä settiä.
Toinen piirakka oli kotikokki.netin kautta otettu marjapiirakka. Sinällään ole mitään väliä, mikä se ohje oli, kun en sitä ohjetta noudattanut kuin suuntaa antavasti, yllättäen. Päällä on mustaherukoita, viherherukoita ja mansikoita sotkettuna vaniljarahkaan - maisteluraati kiitteli myös tätä. Joko olivat herran pelossa tai sitten onnistuin oikeasti, mene ja tiedä.
Ja jos joku ei tiedä, otsikon legendaarinen lause tulee tästä sketsipätkästä. Mua vaan naurattaa tää aina uudelleen ja uudelleen.
"Älä sano mitään, kyllä minä tiijän perkele."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti