Ai pitiks tänne kirjottaa jotain?

Tämän blogin olemassaolo on kyllä mystinen homma. Muistan, että tämä on täällä, mutten muista tehdä tälle mitään. Ja silti tämä aina vaan on olemassa, ei katoa mihinkään, odottaa että hiivin tänne runoilemaan jotain.. pitäisikö lopettaa koko homma? Ehkä. Tai sitten postaan tänne parin kuukauden väliin jotain, mutten oikein tiedä mitä, kunhan päästän nämä aivopieruni valloilleen ja ne jäävät ikuisiksi ajoiksi internetin ihmeelliseen maailmaan..

Viime aikoina olen lähinnä keskittynyt lukemaan muitten blogeja. Uusin suosikkini on Nollavaimon blogi. Huonosti lähtee päivä käyntiin ilman tätä. Muita niin hyviä blogeja ei olekaan tullut vastaan viime aikoina. Tai on ehkä, muttei niin että olisin niihin koukuttunut.
Lisäksi olen kirjaillut tuntojani, tapahtumiani ja ajatuksiani ystävien kanssa pidettävään yhteiseen, joskin salasanalla suojattuun blogiin. Suurin ongelma tässä blogissa on se, ettei tämä blogi oikein kerro mistään. Tai en minä tiedä pitäisikö sen edes kertoa, kunhan selittelen osaamattomuuttani ja laiskuuttani. Ja aikaansaamattomuuttani.

Niin ja tämän kaiken lisäksi olen keskittynyt syksyn mittaan lähinnä hulluun työntekoon, jolle ei loppua näy. No ehkä ensi perjantaina voin jo huokaista hetkeksi ja palaan sorvin ääreen vasta tammikuussa - mutta joululoma tulee kyllä tarpeeseen. Oravanpyörään potkaistaan uudelleen vauhtia ja hypätään kyytiin sitten loppukevääksi ja yritetään kynsin ja hampain pitää kiinni.

Koska tässä blogissa otsikko on edelleen tuo kirjan ansiosta jne. täytyy todeta, että lukemiset ovat myös retuperällä tällä hetkellä. Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut - miten ruokasi eli elämänsä on tällä hetkellä puolessa välissä, mutta iltaisin sitä on jotenkin niin lamaantunut, että sitä rupeaa vain nukkumaan.
Lappalaisen teoksen lisäksi ei uusia kirjoja olekaan kierroksessa. Tuija Lehtisen Tuhansien aamujen talo jäi kesken (kiitos äiti kun veit kirjani) ja siinä oli kyllä suhteellisen haukoteltava alkuosa. Ehkä jouluna saisin nämä luettua loppuun?

Lataankohan tässä liikaa odotuksia ja tekemisiä joululle... iskee stressi, jota ei onneksi vielä ole ja päätin, ettei tule. Lahjat check, piparit check ja syöty, laatikot check, pikkujouluilut check, korttien lähetys check.. anoppilaan jouluksi ja perinteinen ohjelma check x 2.

Ja jos joskus tänne kirjoitin, että lupaan päivittää tätä ahkerammin, niin myönnetään, että se saattoi olla pienoinen ylilyönti, ellei jopa vale. Katteettomaksi uudenvuoden lupaukseksi ennakkoon voin toistaa tämän kyseisen lupauksen.