Shaun the Sheep

Tätä kuvaa katsoessa päässä alkaa soimaan saman tien tämä.
En tiedä onko tämän yksilön nimi Shaun tai kotimaisittain Late, mutta söpö ku mikä se on.

Facebookin Avoin kuvapäiväkirja maaseudun tuottajilta on hienoin juttu facebookissa aikoihin. Te kaikki, jotka olette naamakirjan ihmeellisessä maailmassa, menkää, liittykää, tykätkää, katsokaa, kommentoikaa. Ihmiset jakavat avoimesti oman tilansa elämää ja eläimistään kuvia, on lampaita, possuja, lehmiä... erilaisia tuotantotiloja, erilaisia tilanteita eläinten kanssa - sitä oikeaa arkea.

En voi käsittää salakuvaamista tiloilla. Mikä totuus se on yhtään mistään, jos yöllä tulet navettaan, säikäytät eläimet takanurkkaan ja kuvaat pelästyneitä eläimiä? Miksi ei voida tulla päivällä, avoimesti, lupaa pyytäen katsomaan, miltä tiloilla näyttää? Ei siellä ole piilotettuja asioita, joita ei suurelle yleisellö haluttaisi näyttää. Tuottajat ovat valmiita tähän avoimeen esittelyyn, mutta aktivistit jatkavat salakuvauksiaan. Miksi? Sillä saa enemmän huomiota. Suuret paljastukset ajoittuvat aina ajankohtaan, jolloin media uutisoi muutenkin maataloudesta; joulun aika tai kevät. Onko materiaali sen sijaan kuvattu jo aiemmin tiloilta - jos näin on ja eläinten oloissa on selkeästi jotakin korjattavaa, onko moraalisesti oikein pimittä tuota tietoa eikä tuoda sitä suoraan julki asianomaisille viranomaisille?

En myöskään ymmärrä, miksi aktivistit eivät käsitä, miten pahalle tuntuu tuollainen salaa hiippailu. "SIELLÄ SALATAAN ASIOITA, SIKSI SIITÄ SUUTUTAAN!" - tämän tyyppiset argumentit ihmetyttävät. Myös ne tuotantotilat ovat osa ihmisen kotia ja elinpiiriä. Ei kukaan hiivi asuntoihin kuvaamaan nukkuvia ihmisiä tai lasten kasvattamista.

Oikeutta eläimille järjestöllä on mielestäni kaksijakoinen tavoite: allekirjoitan sen, että eläinten olosuhteita voidaan aina vain parantaa, myös Suomessa, ja sitä tehdäänkin koko ajan maatiloilla. Valitettavasti muutos on monessa asiassa hidasta - mutta sitä tapahtuu, koko ajan.  Eläinten olojen parantaminen myös lemmikkieläinten osalta saisi saada suurempaa julkisuutta - mutta sehän ei ketään kiinnosta, se ei ole mediaseksikäs aihe.

Toinen tavoite on lopettaa eläintuotanto kokonaan Suomesta - ja kanssajärjestöillä tavoitteena totta kai koko maailmasta. Sitä en kiellä, etteikö kasvisruokavaliota voisi suosia kuka tahansa, etteikö siinä olisi omia etuja - mutta miksi ihminen keksi aikanaan ottaa ruokavalioonsa lihan, maidon, kananmunan, kalan...? Miksi ihminen oppi aikoinaan tekemään tulen? 

Aihetta voisi jatkaa loputtomiin, pyöritellä, käännellä, perustella, kertoa faktoja... ja aina niihin löytyy vasta-argumentiksi yleispätevä "eläimillä ei ole yksilöarvoa". En allekirjoita sitä, että suomalainen tuottaja pitää eläintään koneena. Eläimet ovat paljon enemmän näille ihmisille.

Milloin maailmasta tuli tällainen, ruuan tuotannosta ja alkuperästä vieraantunut? 
Milloin kahtia jako maaseudun ja kaupungin välillä tuli näin suureksi?

Syntymäpäivähuumaa

Leivoin tänään karppaajan kana-parsakaali-aurajuusto piirakkaa ja kuningatarmuffinsseja, sain ihania pikkunoitia ja niitten äiti-noidan vieraaksi.

Herkkujen lisäksi viikonlopun ruokavalioon on kuulunut epämääräinen läjä flunssalääkkeitä. Voi helvetti mikä olo. Koko talven olen ollut terveenä ja nyt sitten iski joku megalents. Hätsiuh ja sillei vaan, perjantai-iltana oli kuumetta ja horkka päällä, eilen keikuin hääpalaverin vahvassa doupissa ja tänään ei ole ollut yhtään sen häävimpi olo. Inhaa. 

Synttärityttö kiittää onnittelijoita! Ens vuonna sitten uusiksi. Sain ihana synttärilahjan ystäviltä, Miss Windy shopin lahjakortin. Piti jo tilata sieltä mekko, samantien.

ps. mies pelasi muuten varman päälle ja ilmoitti jo perjantaina, että on unohtanut minun synttärit :D

Vanhusta ei nukuta

Synttärit lähestyy. Ensi viikonloppuna mittariin pyörähtää uusi lukema. Ei edes tasavuosia, mutta lukema kuitenkin. Jotenkin tuntuu, että olen viimeiset 5 vuotta täyttänyt saman verran, 21, mutta en kuulema ole. Höh, minusta se ois ollut just hyvä ikä, johon voisi jäädä jumimaan seuraavaksi 10 vuodeksi.

Vanhuus ei tule yksin, sillä vaikka ikävuodet eivät vielä päätä huimaisi eikä synttäripäivän "voi kun mä oon vanha" surkuttelusta vielä säälipisteitä keräisi, niin koko ajanhan sitä vanhetaan, sinäkin siellä. Trust me, I know.



Ollaankohan me avokkaan kanssa joskus tämmöinen pahis-pariskunta? 

Joko alkaisi olla silmänympärysvoiteen, ryppyvoiteen ja selluliittivoiteen aika? Omaa kroppaa katsoessa voin todeta, että olisi pitänyt jo aloittaa. Vieläkö ehtii vai onko liian myöhäistä?

***

Kello on muuten tätä kirjoittaessa huikeat 05:34 ja olen kukkunut tässä jo about tunnin verran. Heräsin siis kesken unien, en saanut enää unta. Eikös eläkeläiset yleensä herää näihin aikoihin? Minkä helvetin takia minun pitää tässä kukkua, työikäisen ihmisen, jonka töihin lähtö on muuten kahden tunnin päästä. Senhän arvaa, että päivällä muuten nukuttaa...

Syitä ja seurauksia tälle asialle pohtiessani löysin useammankin selityksen mun aamuvirkkuilulle:

Selitys nro 1: Mä vaan oon tämmönen, aikainen lintu nappaa madon, tarvitsee aamukahvia ja löytyy työmaalta ensimmäisenä. Loogista? Ja osimoilleen tottakin.  Selitysnumero kaksi jatkuu tällä kertaa siten, että syytän aikaisesta heräämisestä eilen juotua kahvikupposta, puoltatoista itseasiassa, köhköh. Kun pitäisi älytä, että se ei sovi minulle - ja kun sen tietää, niin miksi??
Eli ei aamukahvia missään herran nimessä, vaikka jo kolmelta nousisin käymään ja kukkumaan. Ei myöskään aamupäivä-,päivä-,iltapäivä- tai iltakahvia.

Selitys numero 3: alitajunta. Se ajatus, joka herätti minut valmistelemaan huomista kokousta - nää sihteerin hommat on niin vaativia ja raskaita. Mulla on tunne, että tilinpäätöksessä on virhe - ja siellä on virhe!!!! - mutta jos toiminnantarkastajat kirjoittivat jo lausunnon ja homma on ok, voiko vain antaa olla??  Ensi keväänä sitten ihmetellään, jotta mikäs heitti täällä on.... nyt kun vielä löytäisi sen virheen, sillä se pirulainen piileksii tuossa sekavassa taulukossa, jossain. 

Alitajunnassa nakuttaa lisäksi torstainen seminaari, johon en ole valmistellut omaa osuuttani. Voi ärsytys. Mistä lähtien olen valvonut tällaisten asioitten takia?

Selitys numero neljä menee jotensakkin niin, että tämä kevät aiheuttaa sen, että unta ei vissiin tarvitse kuin 5 tuntia, jos sitäkään. Ja paskat. Oikeampi faktatieto on se, että unirytmi on vain niin vituillaan, olin eilen illalla lenkillä vielä puoli kymmenen aikaan, ihan vaan kun on valoissa.

Selitys numero kuusi on mummolta opittu, "nälkäistä ei nukuta". Onkin kiusallinen pikkunälkä nyt, mutta ei ollut herätessä. Joten ehkä tämä herääminen on kaikkien osatekijöitten surkea sattumus.

Kello on muuten tässä vaiheessa 05:53, kokoukseen valmisteltu puolet aineistosta, koska loput valmiit asiat (esim. toimintakertomus viime vuodelta) on hukassa, mutta olen aika varma, että se on työpaikan läppärillä. Ja jos ei ole, huomenaamulla ehtii kyllä valvomaan... Torstain seminaariaineisto on myös tekemättä edelleen, mutta sen sijaan olen facebookannut ja bloggaillut ahkerasti, hyvä minä!

Taidan ottaa torkut vielä tässä välissä. Ja luultavasti myöhästyä töistä.

Maaseutu kaupungissa

Minun psyykelle pikkusen liian jännä paikka: autopesula. Ahtaanpaikan ja suljetun paikan lievästä kammosta kärsivälle on tosi jees homma istua autossa ja tuijottaa, kun se pesusysteemi moukaroi autoa. Miestä nauratti, mutta ei onneksi pakottanut minua yksin moiseen laitokseen, vaan kiltisti ajoi auton ja istui henkisenä tukena ja turvana.

  Luin ohjeet huolella. Kahteen kertaan. Otin kuvankin. 

Ja muistin kertoa miehelle, mitä pitää tehdä.

 KÄÄK, MITÄ TAPAHTUU?!

 ?!!! NE JYRÄÄ MEITIN!

Pikkusen liian jännää tämmöselle mehtäläiselle, joka on tottunut korkeintaan painepesuriin ja pihamaahan. Huh huh.
Ja miestä vaan nauratti, aika jännä?

ps. ei ollu eka kerta tämmösessä vispilässä, jos sitä mietitte. Ei varmasti ollut.

Entäs jos ei?

On se kumma, että jos ovessa lukee "ei mainoksia", niin näitä vaan tulee. Vaan sitten mietin, että onkhan tää sittenkään mainos  - mutta mikäs tää sitten voisi olla?

 Kutsuhan se on, mutta en silti jaksa näitä. Tällä kertaa en ollut kotona, joten tämä oli tungettu postiluukusta sisälle. Viimeksi koko jengi yritti änkäytyä sisälle, ensin laulaen ja sitten messuten. Saattoi olla, että minäkin aloitin tietynlaisen vuorisaarnan siinä vaiheessa ja kiskoin samalla ovea kiinni. Rasittavaa.

Olen sitä mieltä, että jokainen uskoo tavallaan ja siihen mihin haluaa - minä uskon omalla tavallani, ehkä jopa jollakin tasolla tähän samaan tyyppiin, mutta en tykkää tästä tuputtamisesta, missään muodossa tai millään tyylillä.

 

 Sitä passaa kyllä sinällään miettiä.

En kyllä siltikään ajatellut osallistua ko. karkeloihin. 

Sen sijaan aattelin kuunnella tätä.

 Siitäpähän tiiätte.

Bridezilla

Mihin herhiläispesään meninkään pääni pistämään, kun naamakirjassa liityin erääseen hääryhmään.
Oi pojat.
Minä oon niin surkein morsian kautta aikojen, kun:

a) En stressaa.
b) En keskity häittemme yksityiskohtiin.
c) En stressaa yksityiskohdista.
d) En ota vähintään suihkurusketusta, kynsiä, ripsiä, teippauksia, hampaitten valkaisua, solariumia, kasvohoitoa, kavitaatiota (niinvittumitä?!)...
e) Vedin täysin riman alta kutsujen teon ja ohjeitten kanssa - menin siis sieltä, missä aitaa ei enää ollut ollenkaan, hyvä ettei tekstareita laitettu.
f) En aio ostaa jotain helkatin tuolihuppuja. Enkä vuokrata. Saavat olla kiitollisia, jos kaikille edes on tuoli perseen alle.


g) En hypetä noin kahden päivän välein montako päivää häihin on.
h) Itseasiassa en ole edes laskenut tarkasti, montako päivää niihin on.
i) En ole jaksanut rueta pohtimaan pikkuseikkoja, kuten meidän vihkivän papin nimeä, koska aikaa on.
j) Mulla ei ole aavistustakaan, minkälaisia kukkia kimppuuni on tulossa. Varmaan voikukkia.
k) En pidä hääblogia. Enkä lue niitä.
l) Yhtään häälehteä en ole hommannut. Yksi oli ja sekin oli Ystävän antama. Lehti on tällä hetkellä hukassa ja varmaan noin vuoden vanha...
m) En ole jaksanut kiinnostua siitä, mikä on tulevan kesän häämuoti.
n) En ajatellut pakottaa kaasoja saman värisiin mekkoihin. Jos niin aikovat tehdä, se on heidän asiansa.
o) En hermoile "millaisetpolttaritminäsaanvaisaankoollenkaanjaentäsniitäeiolekaan". Jos ei ole, sitten ei ole. Ei tainnut kuulua minun päänsärkyihin?
p)En ole tilannut vielä eBaysta mitään. Se ois vissiin aika MUST homma.
q) Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä tarkoittaa boudoir-kuvat.
r) Minusta vähän tuntuu, että mun rentoa ja hälläväliä-asennetta ei oikein ymmärretä...
s) Satuhäät ei kuulu lemppari tv-ohjelmistooni

t) Eikä myöskään muut hääohjelmat

u) Minua ei jännitä ollenkaan ...
v) ...enkä ihan käsitä, miksi pitäisi jännittää
x) En ajatellut laihduttaa häitä varten. Enkä muutenkaan. Edelleenkään.
y) Oottelen tässä, milloin alkaa se ihQ d44 häääääääät -henki puskemaan itsellä esille.
z) Sormukset on muuten edelleen hankkimatta.
å) Pitäisi ehkä alkaa keskittymään myös esim. kaasojen ja bestmanin tehtävien pohdiskeluun, palaveri aiheesta viikon päästä..
ä) Voiko häitten teema olla vaan "mahollisimman rennosti"? No voi.
ö) Minulla ei ole tarkkaan laadittua budjettia, taulukointia ja pankkivekseliä häitä varten.

Juu, en tiiä kannattaako meidän edes yrittää tätä hommaa. Ei musta oo ees bridezillaksi.




Noh, aikaa on vielä. Ehtii tässä ennen heinäkuuta toteuttaa kaikki edellä mainitut kohdat, saada hermoromahduksen suihkurusketuksessa, huputtaa tuoleja ja perustaa uuden blogin. Jokkainen tyylillään.

Lähes kuolematon

"Tää kukka on semmonen, että tää selviää melkein mistä vaan. Lähes mahdoton tappaa, voisi sanoa, että tää on kuolematon! Tosi helppo hoitoinen" 

Sillehän tuo ihan näyttääkin. Elinvoimaisuus ja kuolemattomuus lähes huokuu tuosta tulilatvaraukkaparasta. Hupsista saatana, again.