Tykkään kyllä niin kovin tästä työstäni, että suorastaan ihmettelen. Hiljaa mielessäni mietin, että siinä vaiheessa, kun tästä työstä katoaa ilo, innostus ja intohimo, meitsi lähtee nykimään. Toistaiseksi ei mitään hätää, yhtenäkään aamuna ei ole tuntunut,etten haluaisi lähteä töihin. Välillähän sitä pitää nillittää jostakin, mutta se nyt kuuluu meikäläisen perusluonteeseen.
Mikä ihme siinä muuten on, että onnistun aina täyttämään viikonloput kaikenlaisella tekemisellä? Se on toisaalta hyvä ja toisaalta ei. Pitäisi opetella vain olemaan tekemättä ja menemättä, mutta en vaan osaa olla tekemättä mitään. Tänään lähdetään avokkaan kummipojan synttäreille Kajaaniin, koko viikonlopuksi. Ensi viikonloppuna ollaan Rukalla ja sitten on THE PIKKUJOULUT. Nukkumatti kiroilee tätä univelkojen määrää, pitäis varmaan opetella nukkumaan päikkärit, mutta ei tässä nyt ehi, maailmassa on liikaa nähtävää, tehtävää ja koettavaa ;)
Mietin tässä jo ensi vuotta ja mahdollista uuden vuoden lupausta. Se on vielä työn alla, mutta eiköhän se uuteen vuoteen mennessä ole ajateltu valmiiksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti