Moottoripyörä on moottoripyörä..

.. ja sellainen on tähän taloon tulossa. Mies ajoi kortin viime kesänä (niin teki moni muukin ystävä, tuttava ja kylänmies, muun muassa pikkusisko, miehen pikkusisko ja tämän mies) koska nythän se on tänä vuonna ja tästä eteenpäin kallista lystiä. Ei sillä ettei se kortin hankinta olisi ollut jo nyt ihan hintavaa, mutta ehkä vähän halvempaa kuitenkin.

Noh, minä rakkaudesta tähän mieheen suostuin lähtemään moottoripyörämessuille viime viikonloppuna. Ei siinä mitään, hyvä reissu. Miehen serkku oli oman avopuolisonsa kanssa mukana ja kyllähän siellä tämmöinen toistaitoinenkin viihtyy, jos ei muuta niin arvostelemassa miehen ostoksia "EI, OTAT MUSTAN! NÄYTTÄÄ TYHMÄLTÄ. EI ISTU SELÄSTÄ. NO NYT ON HYVÄ!" - tyylillä. En siunaillut rahan menoa (koska hyvää ja halpaa ei ole keksittykään ja niitten varusteiden on tarkoitus oikeasti suojata), en hermostunut kahden eri myyntipisteen välillä laukkaamiseen, en siihen, että se miehen haluama pyörä on juurikin sellainen, että meikäläinen ajaa huoltoautolla tavaraa perästä enkä siihen, että siellä oli 25 000 muutakin. En myöskään hermostunut siihen, että tämä ei todellakaan ole sellainen "meidän yhteinen juttu" enkä siihen, että mä en saanut sovitella varusteita johtuen tästä edellämainitusta seikasta (joku ois voinu hermostua.)

Se mihin hermostuin melkein, oli vaihteeksi suomalaisten käyttäytyminen tämmöisessä tapahtumassa. Päissään ku peikot, juoppohulluus se vaan leviää. Ei mahtanut monikaan aamulla muistaa, missä oli tullut käytyä. Onko mitään vastenmielisempää kuin umpihumalainen suomalainen kaljamaha hikisenä nahkahousuissa sössöttämässä "saankshh määh ottaa neitishhttä kuvanhh?" NO ARVAAPPAA.
Mutta tästäkin selvittiin, miehen kamu tuli ja pahoitteli tapahtunutta ja kiskoi tyypin seuraavaan suuntaan.

Toinen mikä ei hermostuttanut, mutta aikalailla ällötti, oli se shaissen käry siellä hallissa. Kyllä, väkijoukossa haisi paska siellä ja täällä, muun muassa edellä kuvattujen yksilöitten kaasutellessa täysin estottomasti. Vapaa tila ja kyllä maailmaan pierua mahtuu, mutta on se aika yököttävää velloa massan mukana eteenpäin ja paska haisee ja banjot soi samalla. Jos joku tästä nauttii ilmiöstä, pitäköön sen omana tietonaan.

Kolmas, mikä melkein poltti hermot pohjaan, oli erään hampurilaispaikan työntekijä(t). Ei voi ymmärtää, miten se on edelleen muotia, että kalsarit vilkkuu kuviointia myöten ja housut roikkuu nilkoissa. Ei tyylissä mitään, mutta kun tämä täydennetään hampputukalla ja tyhjällä ilmeellä sekä "täh?" kysymyksellä joka väliin, on selvää, ettei minulta pisteitä ko. henkilölle herunut. Kassapoika oli suklaasilmäinen ilmestys, joka kohtasi jäätävän katseeni tyrittyään tilaukseni. 15 minuutin odotuksen jälkeen (muilla oli jo annokset - ravintola melkein tyhjä) petti minulta hermot ja kävin viileän ystävällisesti kysymässä tilaustani. En huutanut, en raivonnut, kysyin asiallisesti tilaukseni perään. Tässä meikäläisen katseessa vaan on välillä sitä jotain ja ilmainen mansikkapirtelö suorastaan tyrkättiin kouraani. Lähtiessä katseeni oli huomattavasti pehmeämpi.

Neljäs hermoja kiristävä asia oli sitten hotellissa. Kanssaeläjät eivät olleet alkuperäiskansaa, vaan rajanaapureita. Ei siinä mitään, ihan sama ketä ja mistä päin, mutta kai käytöstavat olisi hyvä osata? Saunassa ei yleensä istuta uimapuvut päällä ja suihkussa pestään muutakin kuin kasvot, tiedoksi ja vinkiksi. Myöskään hotellin saunatiloihin ei saa edelleenkään tuoda omia juomia, jos joku tällaiseen yhteen saunasiideriin on sortunut, ottakoon ensi kerralla konjakkilekan mukaan, kun se tuntui olevan nyt uusin trendi.  Lisäksi se mekkala ja avoin omien juomien juominen baaritiskiä vastapäätä hotellin ala-aulassa oli jotain, mikä ei mennyt taas jakeluun. Jos minä olisin lyönyt kossupullon pöytään, olisi siinä ollut sanomista portsarilta alta aikayksikön, mutta tässä tapauksessa kukaan ei väräyttänyt ilmettäkään. Se pistää miettimään..

Messut meni siis mukavasti kaiken kaikkiaan. Vaikka minulla ei ole kyseiseen vempaimeen tarvittavaa korttia, eikä minulla ole mitään hinkua sellaista hankkia, ei minulla ole tätä harrastusta vastaankaan mitään (noh, ehkä vähän, mutta ei virallisesti.) Ainoa mikä tässä vähän pelottaa, on se, että jääkö se henkiin kun se hommaa sen välineen ja ajelee sillä, vai pitäisikö tilata jo hautauspalvelusta kestotilaus arkulle ja kukille? Myönnetään, että vähän se kirpaisee, kun tuttava parit suunnittelevat yhteisiä pyöräreissuja "ja sitten kun tekin lähette mukaan" ja minä oikaisen, että niin, kun HÄN lähtee ja minä jään. Tai tulen sillä huoltoautolla. Ehkä saan ukon pehmiteltyä sellaiseen toisenlaiseen pyörään vielä..

Tai ehkä viimeistään 30-villityksessä hommaan itsekin kortin. Tällä hetkellä en sitä hingu, vaan nekin rahat laitan enemmin kameraan tai ulkomaan matkoihin. Mielessä välkkyy uusi Euroopan kiertoreissu.. ja syksyllä Malaga!

Ja mies lähtee häämessuille kiitokseksi tästä reissusta. Se ei vaan vielä tiedä sitä.

ps. onko mulla jotenki lyhyt tuo pinna?

pps. flunssa selätetty! D-vitamiini + sinkki + perusflunssalääkkeet + villasukat = toimii! Ehkä täydellinen lepo liikunnasta teki myös gutaa. Ja Taru sormusten herrasta, korvasin Muumilaakson tarinat Kuninkaan paluulla.