Töitöitöitä

Tämä on jollakin tapaa viime viikon ja tämän viikonlopun tunnusbiisi. Haaveilen edelleen tästä kahden työn loukusta ja siitä esimakua tuli jo tänä viikonloppuna ja se vain jatkuu. En siis valita, kerrankaan. Jotenkin kieroutunuta, mutta rankka duuni on melkein kun lomaa henkisten töitten rinnalle. Saa nollata pään ja olla ajattelematta juurmittään.





ps. ihana kampaajani keksi syksyn piristykseksi laittaa hiuksiini turkoosia tehosteeksi. Vaaleat suortuvat imaisivat sitä niin tehokkaasti, että se on nyt aika kirkkaasti turkoosia. Isälläni kesti 2 vuorokautta tajuta asia ja nyt se tarttee nitroa. Ja silmälasit. Hmm.

Korvamatokoukkuja

Maailmankaikkeuden ärsyttävimmät korvamadot top 5 ovat meikäläisen listalla JUURI NYT nämä:

1. Spekti - Juomalaulu - voi jumalauta, eikö tästä juonjuonminäpoikajuon hokemasta pääse ikinä eroon?! Alkuperäinen versiohan on tämä ja tätä luukutettiin amisteininä ollessa. Mato korvassani vaan jatkaa tätä laulua vähän uudella nuotilla.

2. Robin - Boom Kah - hitsin tehokas biisi, jos haluaa päänsäryn. Molemmissa korvissa soi BOOM KAH, BOOM BOOM KAH! Mitä se tarkoittaa??

3. Britney Spears - Work Bitch - tämä soi ja soi radiossa, paitsi Suomipopilla ja Radio rockilla. Ja varmaan kohta sielläkin. En tiedä mikä tässä niin ärsyttää, mutta ärsyttää se silti. Lisäksi pohdin koko ajan, mistä tuo taustaininä on lainattu, mikä vanha biisi?!

4. Sanni - Prinsessoja ja astronautteja - myös tämä rallatus raikaa radiosta koko ajan ja tässä on jotakin todella raivostuttavaa. Lisäksi melkein kaikki tämän tytön biisit ovat samanlaisia rallatuksia.

5. Elokuu - Valvoo - tämä jää myös kiusallisesti soimaan päähän.

Yhteistähän näille biiseille on se, että kuuntelen näitä yksikseni enkä halua myöntää, että ne vois olla ihan jees biisejä, jollakin tapaa.*sniif* Lisäksi kaikissa on jotain tarttuvaa, mitä ne korvamadot hokee sitten porukalla myös unissa.

Enhän minä musiikista mitään ymmärrä, mutta aiemmin olen kannattanut ainoastaan synkempää ja raskaampaa jytkettä ja toisaalta sitten hyvää tanssimusiikkia, OIKEAA tanssimusiikka, toim. huom.
Nykyään menee sitten enemmän laidasta toiseen ja ympäri, johtunee siitä, että harvemmin tuolla zumbasaleilla tanssitaan tumman humpan tahtiin. Ja ehkä myös siitä, että lempipelini ajaessa autolla on edelleen kanavaruletti - heti kun jokin biisi tökkii, vaihtuu kanava toiselle, sitten toiselle, toiselle ja taas toiselle...

Tämän hetken top 5 biisit taas ovat:

1. Viikate - Tervaskanto - ajattelin pitkästä aikaa ostaa levyn. Siis ihan oikean levyn. Ja se on tämä.

2. Lemmenklaani - Tyttöni mun - mulla on paha vaje tanssimisesta ja kotona soi nykyään myös tanssimusiikki. Mies yrittää olla näkymätön, hän kun ei tanssi... Kuka lähtee kanssani tanssimaan?! Onneksi vuoden kohokohta, paikallisen seuran hirvipeijaiset tarjoaa vähän helpotusta tanssin tuskaan, sieltä löytyy luottosetiä tanssittamaan!

3. Juha Tapio - Minä sinua rakastan - tämä on vahinkolöytö youtubesta, tykkään.

4. Johanna Kurkela - Prinsessalle - tämä on soinut meillä hyvin paljon minun toimesta, kun nämä hautajaisasiat ja lasten kuolemat ovat olleet pinnalla. Tämä on niin kaunis ja takuuvarma itkettäjä oikeassa mielentilassa.

5. Kotiteollisuus - Maailmanloppu - on vaan niin hyvää KT:n tuotantoa, että oksat pois.

+ jokeribiisit: Avenged Sevenfold- Hail to the king ja Pink - Walk of shame

Niin tuota. Ei mulla oikeastaan niitä synkkiä ja kieroutuneita kappaleita sitten tässä ollutkaan.



ps. YleX muuten taitaa käyttää tuota korvamatokoukkua ohjelmaosiona tai jotain, ei siis oma keksimä termi, toim. huom.

pps. ihan aavistuksen verran olen vieläkin katkera sille juopolle pianonsoiton opettajalle siitä, etten koskaan oppinut nuotteja kunnolla. Sen sijaan Michael Aronin pianokoulu 1 kirjasta menee "Keinu" biisi koska vain, koska sitä jahkattiin varmaan vuoden verran. Nuottien opettelun sijaan osaan sen biisin numeroilla...

Rakkautta ja maisemointikangasta

Nollavaimo listailee silloin tällöin blogiinsa hakusanat, joilla kyseiseen paikkaan on päästy perille. Siellähän on vaikka mitä mahtavuuksia välillä. Tämän innoittamana tsekkasin omani, miten tänne päädytään.
Vähän ehkä petyin. Tai en tiedä. Hakusanat kun olivat rakkaus ja maisemointikangas. Muuten tänne on päädytty ihan osaamalla kirjoittaa tuo blogin osoite. Hurjaa.

Tämähän on niin rakkauden täyteinen blogi, että jo tok tuolla sanalla piäsöö perille suakka. En moiti! En vaan tiedä, löytyikö täältä se mitä etsit, vähän epäilen (hakuja tuolla sanalla 3 kertaa). Maisemointikangas (1 haku) aiheutti pientä pään raavintaa, mitä hittoa?
Sitten muistin, että niin! Kukkapenkkiprojektissa meni maisemointikangasta kyllä niin, että kohina vaan kävi. Projekti on muuten edelleen vähän kesken... ehkäpä ensi kesänä? Tänä syksynä muuten kiskaistiin parit umpirumat puskat pois anoppilasta. Uutta projektia odotellessa!

Kiire kirkkoon ja kiire kirkosta pois

Aloitetaanko tämä tarina sillä, että oikeastaan inhoan kiirettä. Olen nopea lähtijä ja tarvittaessa riittää puoli minuuttiakin lähtövalmiuteen, MUTTA kiire on mitä rasittavin asia. Voiko siitä joku oikeasti tykätä? Epäilen. Inhoan myös ylikaiken myöhästymistä. En halua itse olla myöhässä, enkä kestä, kun joku muu on myöhässä. Tässäkin on kultainen puolen minuutin sääntö - juuri ja juuri sen vielä kestää, jos joku myöhästyy vaikka sovitusta tapaamisesta sen verran, mutta sitten alkaa tikittää verenpainemittari.. olkaa ajoissa jumalauta!


Siinä on tämän naikkosen päivän ilme. Suurin piirtein tuo ilme naamallani suhasin iltapäivällä kotikaupunkiini yhdestä Suomen suurimmista maitopitäjistä - yllättävän pitkä se matka on, kun aikaa on vähän ja kiire mitä valtavin. Tai mukamas kiire.
Mitään kiireen tuntua ei olisi syntynyt, jos olisin lähtenyt edellisestä paikasta aiemmin liikkeelle. No ei pystynyt, moninaisista syistä johtuen. Joten miten toimitaan - painetaan kaasua.
Ja jostain syystä koko tieosuudella porukka oli päättänyt noudattaa tunnollisesti kaikkia liikennesääntöjä. Kaikki muut paitsi minä. Sitten en enää kehdannut ohitella ja mutkitella ja painella riikkaria, kun ei kukaan muukaan. Pöh.

Lopputulema oli kuitenkin, että se 45 minuutin matka taittui siinä 45 minuutissa, tosin tuolla ilmeellä ja hampaitten kulutuspinta ainakin sentin ohuemapana, piti vähän narskutella, kun jono ei liiku, liikennevalot ei vaihdu ja nopeammalla pätkällä saavutettu kahden minuutin etumatka kuroutuu umpeen... KUKA SIELLÄ NYT EI AJA, KUKA SEISOO EDESSÄ, HÄH?!

Ehdin palaveriin, totta kai, jopa 5 minuuttia etuajassa. Loppuporukka tulikin sitten myöhässä. Höyhenen kevyesti kiristelin taas hampaitani siinä viittä vaille kolme, että missä helkutassa kaikki on. Se on se psykologinen myöhästyminen - viittä vaille ollaan meikäläisen maailmankatsomuksen mukaan jo armottomasti myöhässä. Esimerkiksi 15:46 on jo selkeesti kymmentä vaille ja suurimmaksi osaksi peli on menetetty monessa asiassa.


Pitäisiköhän oppia sietämään myöhästymisiä ja antaa itselleen anteeksi, jos joskus saapuisikin sen minuutin, ehkä joka viisikin, myöhässä? Saattaisi useimmilla tämän alueen tieosuuksilla parantua liikenneturvallisuuskin kerta heitolla ja oma verenpaine tykätä myös.

Turistia vituttaa

Stara.fi tarjoili tämän herkullisen uutisen minulle ja tartuin siihen heti. Eli 19 kohdan lista, mikä turistia on ottanut ohimoon lomaillessa. Sen sijaan, että linkkaisin vaan uutisen teille, haluan toki kommentoida vähän. Nämä valitukset on siis koottu matkatoimisto Thomas Cookin sivuilta ja ovat uutisen mukaan aitoja tapauksia. Sovelsin ajattelemalla suomalaisia. Terminaali hoitaa!

1. Kohteessa oli liikaa espanjalaisia ihmisiä. Vastaanottovirkailija puhui espanjaa, ruoka oli espanjalaista. Kukaan ei kertonut meille, että siellä olisi niin paljon ulkomaalaisia.

Kyllähän tämä nyt pistää vituttamaan, etenkin jos ja kun kohdemaa on ollut Espanja. Luonnollisesti ottaen olisihan tällainen nyt pitänyt kertoa esimerkiksi matkatoimistossa, että Espanjassa asuu herranen aika sentään vielä espanjalaisia.
Itse ihmettelin omalla Espanjan reissulla eniten sitä, että mistä sitä espanjalaista ruokaa saisi. Italialaista ja brittityylistä kyllä löytyi, muttei sitä maan omaa sapuskaa.

2. Ranta oli liian hiekkainen. Meidän piti puhdistaa kaikki palatessamme hotellihuoneeseemme.

No tähän valitukseen yhdyn minäkin. Kyllä ei naurata, kun hiekkaa on piparissa yhden hiekkalaatikon verran. Toisaalta tämä oli lähtökohtaisesti tiedossa, että hiekkaranta on melko hiekkainen, että tähän voisi vaan todeta, kestä se.





3. Lomallani Intian Goalle olin tyrmistynyt, kun lähes jokainen ravintola tarjoili currya. Minä en pidä tulisesta ruoasta.

Siellä voi toki olla vähän hankala löytää sitä mäkkäriä. Onneksi curry ei kuulu intialaiseen keittiöön, joten se oli varmasti vaan poikkeustapaus tai ohimenevä muoti-ilmiö. Seuraavalla kerralla sitten.


4. Varasimme retken vesipuistoon, mutta kukaan ei kertonut, että meillä pitäisi olla omat uikkarit ja pyyhkeet mukana. Oletimme, että ne kuuluivat retken hintaan.

No kyllähän nyt jos perus-Pertti Suomesta näin olettaa, niin faktahan on se, että sen on oltava niin! Älä missään nimessä vaivaudu varmistamaan tällaisia asioita, oletuksilla mennään.

5. Puerto Vallartan kauppiaat ovat laiskoja, koska sulkevat kaupat iltapäiväksi. Se pitäisi kieltää, sillä minun täytyy usein ostaa tavaroita siestan aikana.

Niin, ei ole pakko mutta TÄYTYY, näin sanoi alakoulun rehtori joskus hamassa lapsuudessani. Pistää miettimään, olitko itse niin laiska, ettet kehdannut nousta sängystä ylös ja lyllertää kaupoille ennen tuota siestaa, häh?

6. Huomasimme, että hiekka ei ollut samanlaista kuin esitteessä. Esitteessä hiekka oli valkoista, mutta todellisuudessa se oli enemmänkin keltaista.

NO NIMENOMAAN! Kyllä minäkin mieleni pahoitin viime reissulla tällaisesta seikasta. Kyllä ei ole oikein tämmöiset esitteet ja sekin harmitti, että tiedän jopa Suomessa olevan paljon valkoisempaa hiekkaa. Loma pilalla.

7. Rannalla ei pitäisi päästää ihmisiä yläosattomissa. Ne veivät mieheni huomion, vaikka hän halusi vain rentoutua.

Ehkäpä miehesi rentoutui kyseisellä rannalla muuten, paitsi siitä yhdestä kohdasta... Just guessing.


8. Kukaan ei kertonut meille, että vedessä olisi kaloja. Lapsia pelotti.

Aika jännä, että ihmisellä voi olla lapsia huollettavana, mutta puutteita elämän perusasioissa, esimerkiksi siinä, missä kalat asuvat. Hyvin jännä.

 Tappajakalan paluu...

9. Esitteessä kerrottiin, että huoneessa on täysin varusteltu keittiö, mutta siellä ei ollut kananmunanleikkaajaa.

Perhana vieköön, tätä en olekaan osannut vaatia, kun olen tsekannut esimerkiksi lomamökkien täysin varusteltuja keittiöitä! Voi hitto, mutta seuraavalla kerralla osaan vaatia!

10. Olimme lomalla Espanjassa ja meillä oli ongelma taksikuskien kanssa, koska he olivat kaikki espanjalaisia.

Kyllä tämä espanjalaisuus on nyt ollut jollekin iso ongelma. Tai vissiin aika monelle.

11. Tiet olivat epätasaisia ja kuoppaisia, joten emme voineet lukea opaskirjaa bussimatkalla hotelliin. Siksi emme tienneet monista asioista, jotka olisivat tehneet lomastamme hauskemman.

Samaa voisin kyllä sanoa monesta Suomen tiestä. Toki voi olla, että tämän kommentin lähettäjä oli lomalla nimenomaan Suomessa. Onneksi hotellissa on ollut selkeästi niin paljon tekemistä, ettei opaskirjaa ole voitu lukea sielläkään. Saattoi olla myös, että koko kylän ja viikon ainoa bussi oli se, jolla sitä kuoppaista tietä ajelitte, joten on ihan luonnollista, että vähän vituttaa. Kyllä nyt bussissa pitää saada lukea!




12. Paluulento Jamaicalta Englantiin kesti yhdeksän tuntia, mutta amerikkalaisilla paluulento kesti vain kolme tuntia. Se tuntui epäreilulta.

Elämä on epäreilua ja maailmankartta on hyvin eriskummallinen kun sitä oikein tutkii...

13. Meidän yksiömme oli huomattavasti pienempi verrattuna ystäviemme kolmioon.

En edes tiedä mitä tähän voi sanoa?!

14. Esitteessä luki ”Ei kampaajia alueella”. Olemme tulevia kampaajia, ja siksi meidän palvelemisemme oli muita hitaampaa.

En edes ymmärrä tätä kommenttia?!

15. Matkaoppaassa pitäisi mainita, että lähikauppa ei myy oikeanlaisia keksejä ja pähkinöitä.

Se olisikin aika pätevä lause mihin tahansa asiaan "valitettavasti tuotevalikoimamme ei ole oikeanlainen" - loppuu se slotina ja opittepahan olemaan.  Ehkäpä myyjän paitaan vielä jotain tämän tyyppistä tekstiä:





16. Meidän piti jonottaa veneeseen pääsyä ulkona eikä siellä ollut ilmastointia.

Aivan hillitöntä, etenkin jos se vene oli ulkona. Vene ja ilmastointi ei sovi minulla kyllä samaan lauseeseen, mutta ehkä tässä tarkoitetaan jotain ihan muuta kuin moottori- tai soutuvenettä...

17. Matkanjärjestäjän velvollisuus on kertoa äänekkäistä vieraista jo ennen matkaa.

Sehän on todella helppoa. Kysyvät vaan ensi kerralla ilmoittautumisen yhteydessä "metelöitkö kyllä - ei" ja "oletko äänekäs kyllä - ei". Tähän varmasti vastaavat kaikki ja säästyisi aikaa ja rahaa ja hermoja, niih.


 


18. Hyttynen puraisi minua. Esitteessä ei ollut mainintaa hyttysistä.

Näin pääsi tekemään! Ei mitään mainintaa missään! Epäilen myös, että alueella oli ampiaisia ja perhosia, muttei niitäkään ollut mainittu! En ymmärrä.

19. Minä ja puolisoni toivoimme varautessamme kahta erillistä sänkyä, mutta silti meidät pantiin huoneeseen, jossa oli yksi iso sänky. Pidämme teitä vastuullisena ja haluamme rahat takaisin, koska tulin raskaaksi. Niin ei olisi tapahtunut, jos olisitte toimineet kuten toivoimme.

Tässä vaiheessa en kykene enää kommentoimaan, nauran ainoastaan. Tässäpä oiva syy-seuraussuhde, jos itse pamahtaa raskaaksi... "Olisit nukkunu sohvalla niin ku viime riidan aikana sanoin, niin tässä ei nyt oltaisi!" Voi elämän kevät.


Toivon ja rukoilen, että tämä on trolli, pakko olla. Vaikka toisaalta, ei ole mikään pakko. Aivan varmasti tästä maailmasta ja etenkin tästä maasta löytyy valittajia joka junaan, lentoon ja laivaan. 

Viikonlopun saldo

Uusi viikko edessä. Aurinkoista, sanoi sääpoika telkkarissa. Harvinaisen lämmintä, täydensi toisen kanavan setämies.

Viikonloppuna olin jäässä. Lauantaina laskettiin pieni arkku hautaan ja minun hampaat löi loukkua jo heti hautausmaan portilla. Paleleminen oli niin sisäistä kuin ulkoista, sydän kylmänä sitä toimitusta seurasin ja hämmästyin itsekin omaa itkuani. Ei meinannut onnistua millään ulkomuistista iltarukouksen lukeminen siinä haudalla, eikä kyse ollut siitä, ettenkö olisi muistanut sanoja. Mutta heti, kun nostin kameran kasvojen eteen ja kuvasin tilaisuutta, unohtui itku ja keskityin vaan siihen, mille sen linssin läpi näyttää. Häkellyttävä tilanne. Saman tien, kun laski kameran alas, alkoi tärinä ja itku. Avokas oli kyllä hienosti tukena.
Pappiahan meinasin motata heti kättelyssä kuonoon, ei kukaan tule hautajaisiin toivottaen reippaasti HYVÄÄ HUOMENTA! Häpäisin koko suvun tokaisemalla, että huomenta, vaikka tässä mitään hyvää olekaan. Ukko vaikeni ja mutisi jotain vaikeista päivistä. No shit Sherlock!
Vaikka toisaalta, mitä vaikeaa tässä meille muille on. Lapsen vanhemmillehan se on vaikeinta. Pahaa teki katsoa, kuinka hellästi isä taputtaa arkkua juuri ennen kuin se lasketaan hautaan.

Muutenkaan en lämmennyt sille papin märinälle. Esimerkiksi huomautus kahteen kertaan "olemme kokoontuneet tänne siksi että..", joo, sehän ei ole kellekään vielä selvillä, mitä tässä ollaan tekemässä. Sinällään tilaisuus oli ihan kaunis. Hauta peitettiin suvun miesten voimin vielä saman tien, hieno ele sekin. Oma mieheni näytti siltä, kuin olisi salaojaa kaivamassa tai sementtiä myllyyn tekemässä, kunnes sitten hellitti vähän tahtia.
Haudalta siirryttiin kotiin syömään. Minua ahdisti ajatus siitä, että sinne mennään ja mässätään olan takaa, mutta jälkeen päin ajateltuna se oli ehkä ihan hyvä ratkaisu. Tunnelma ei ollut ehkä mikään kaikista vaivattomin, koska lapsen isän suku oli täysin tuntematonta ennestään meille kaikille, mutta asiallisesti se tilaisuus vietiin läpi. Itsehän vietin lopputilaisuuden tyylikkäästi mustan hameen ja jakun yhdistelmässä, jota täydensi vaaleanpunaiset villasukat. Varpaat huusivat kylmästä hoosiannaa, joten ne sukat oli tarpeeseen. Siihen hätään ei talosta mustia löytynyt, vaan liekkö sillä mitään merkitystä, veikkaanpa että ei...

Pitkästä aikaa vietettiin osa viikonlopusta kaupungissa. En vaan jaksanut ajatusta siitä, että tässä joutuu vielä anoppilaan, halusin ihan pienen palan rauhaa. Asia ratkaistiin case ikkunanpesulla. Pesin mie ne akkunat kyllä oikeastikin, sunnuntaina nimittäin. Lauantai iltana olin niin väsynyt, että lähinnä makasin X asennossa sängyssä ja avokas pelasi pleikkaa. Sopi vallan mainiosti.

Sunnuntaina sain kuurattua ne ikkunat, jopa parvekkeen kaikki lasit molemmin puolin ja hyvä mielihän siitä jäi. Parvekkeella on lopultakin parvekekalusteet - eihän siihen mennyt kuin kolme vuotta eivätkä nämäkään ole omia - mutta jopa näytti erilaiselta sekin. Jatkettiin matkaa minun vanhempien luokse ja siellä minut valtasi taas jokin kätevä emäntä hurmos. Hurmoksen tuloksena oli kaksi piimä-omenakakkua, karjalanpaisti ja tuvan ikkunat pestyinä, muori oli tyytyväinen. Lisäksi roudattiin miehen kanssa puita liiteriin pari kuormaa ja illalla saatiin navettaan uusi lehmävasikka. Aamulla oli syntynyt sitä edellinen tulokas.

Jotenkin viikonlopussa oli monenlaista vastakkaisuutta: synkkyyttä - iloa, kaupunki - maaseutu, tylsää - tekemistä. Tuo kaupunki, kaikessa rauhaisuudessaan, on kyllä tylsä paikka. Ihan jees oli kyllä silloin illalla vain olla ja möllöttää, mutta mies kiipeili melkein seinillä sunnuntaiaamuna, että "ei jumalauta, jos tällei pitäis aina olla". Tyrkkäsin imurin sille käteen, johan hiljeni.

Maanantaiaamun tunnelmaa voisi silti kuvata näin: 

Pitkästä aikaa oli sellainen fiilis, että en halua lähteä töihin. Tätä tunnetta ei ole ollut aikoihin, en tiedä mistä se nyt tuli. Miehelle tämä fiilis on jo niin tuttu, etten jaksa enää edes noteerata, kun sängystä kuuluu "onks pakko jos ei taho", tänä aamuna hän nousi ihmettelemään, miksi minä en nouse ylös...

Ensi lauantaita odotan jo nyt innolla. Kampaajan lisäksi vietän aikaa kummipojan ja rakkaan ystävän kanssa, ai että.

20 asiaa ennen avioliittoa

Iltalehteä selatessa bongasin tällaisen uutisen: 20 asiaa, jotka naisen kannattaa tehdä ennen avioliittoa! Noh, kymmenen vuoden seurustelun jälkeen voisi olettaa, että avioliitto olisi jo ajankohtainen asia, vaan eipä hätäillä... Onpahan aikaa toteuttaa nämä kaikki asiat:

1. Matkusta ystävättäriesi seurassa

"Tämän rastin voi toki täyttää naimisiinmenon jälkeenkin, mutta monet sanovat, että ystävästä tai ystävistä koostuvassa ryhmässä matkustaminen on erityisen vapauttavaa, avartavaa ja vahvistavaa ennen alttaria."

Been there, done that vai miten se meni. Tämä rasti suoritettu, koska mennään uudelleen?

Myös jos satun purjehtimaan avioliiton onnelliseen satamaan, voisin lähteä reissuun akkaporukalla. Mulle käy myös sellainen Sinkkuelämää tyyppinen ratkaisu, jossa häämatkalle lähti kaverit, koska ukko otti ja ryssi koko homman. 

Meijän Espanjan reissuhan oli siis tämän tyyppinen!

2. Tee matka tulevaisuuden puolisosi kanssa

"Viikonlopun pärjää kenen tahansa seurassa, mutta testaa, kestättekö toisianne kokonaisen viikon matkaan liittyviä ongelmatilanteita ratkoen"

10 vuodessa kuvittelisin, että siedämme toisiamme ainakin sen viikon ja ne ongelmatkin tulee ratkottua, muttamutta, eipä olla koskaan kokeiltu ääriolosuhteissa eli matkalla. Tämä kohta siis pitäisi laittaa testiin.

3. Särje sydämesi

" "Mikä ei tapa, se vahvistaa" -sanonta pitää tällä kohdin paikkansa. Sydänsurut opettavat myös, ettei rakkautta voi pitää itsestäänselvyytenä."

Tuota, en taida kokeilla. Kokeiltu on joskus, riittääkö se? 

4. Jätä

"Jättäminen voi olla hyvin epämiellyttävää, mutta on voimauttavaa olla se, joka tekee lopullisen päätöksen suhteessa."

Toimiiko tämä jos jätän nykyisen mieheni, kun kuitenkin tähtään naimisiin hänen kanssaan? Voisiko joku selventää? Toisaalta, siinä saisi sydämenkin varmaan särjettyä, vaikka kuinka olisi tilanteen herra. Taidan silti skipata... 

5. Laita taloutesi kuntoon

"Ihan vain oman mielenrauhasi takia ja jottei sulhasesi joudu kärsimään tekemistäsi virheistä."

No tässä nyt on jotain järkeä, tehty. Kai.

6. Keskustele talousasioista tulevan miehesi kanssa

"Tee vähintään itsellesi selväksi, mikä talouteen liittyvä tavoitteesi on lyhyellä ja pidemmällä tähtäimellä, ja miten käytät rahojasi - tuhlaatko vai säästätkö. Raha-asiat ja niistä riitely voivat liitossa osoittautua kohtalokkaiksi kysymyksiksi."

Kymmenessä vuodessa oppii tähän, uskokaa tai älkää. Raha onkin varmaan ainoa asia, mistä meillä ei riidellä. 

7. Asu yksin

"Tai miksei kämppisten kanssa, mutta ehdottomasti ilman vanhempia. Itsenäisyys kasvattaa ja sen jälkeen osaa olla kiitollinen niistä hyvistä puolista, mitä kumppanin kanssa asuminen tuo mukanaan."

Kämppikset check, oli kivaa tytöt, mut Luojan kiitos muutettiin erilleen.

8. Asu kumppanisi kanssa

"Kaikille tämä ei sovi vakaumuksen takia. Nillle, joille sopii, yhteisasumista voi ajatella vähän kuin auton testiajoa ennen ostopäätöstä."

Tämä kohta lienee jo selvillä vesillä.

9. Koe kesäromanssi

"Vaikkei kesäromanssi kestäisi, jää siitä hauskat muistot, joiden pariin aika ajoin palata."

Koettu on, periaatteessa, joten tästä pisteet.

10. Opettele kokkaamaan

"Ei siksi, että sinun olisi jäätävä kotiin miestäsi passaamaan, vaan koska on rauhoittava tietää, että selviää omin neuvoin keittiötehtävistä."

ONKO PAKKO JOS EI TAHO???

11. Törsää itseesi!

"Koska voit tehdä sen!"

Hah, arvatkaapa olenko törsännyt... noi mä haluun seuraavaks, ks. kuva. 

12. Riitele ainakin kerran kunnolla tulevan puolisosi kanssa

"Kunhan saatte sovittua sen jälkeen. On hyvä tietää, että pääsette riitojen yli."

Mistäs sen tietää, kun aloittaa, että saako sitä koskaan sovittu.Ja hyvää matsia ei koskaan jätetä kesken! Meikäläinen kiihtyy nollasta sataan kyllä niin ytäkkäästi etenkin tiettynä aikana kuukaudessa, että ei tarvitse olla kovinkaan fiksu päätelläkseen, että meillä välillä säkenöi. Riitelen jopa itseni kanssa. Sovituksi on saatu tähän mennessä, check. 

13. Treffaile useampia ihmisiä

"Jottei vakiinnuttua iske fiilis, että on jäänyt paitsi kaikista niistä hyvistä, mutta myös todella huonoista ja kavahduttavan kamalista treffeistä."

Tää on kyllä jäänyt kokematta. Vielähän tuota ehtisi...

14. Kohtaa jokin suurimmista peloistasi

"Oli se sitten laskuvarjohyppääminen, puheen pitäminen yleisön edessä tai illastaminen yksin."

No en mielellään hukuttaisi itseäni autossa, josta ei pääse ulos, joten taidan jättää tämäkin väliin, niin nynnyltä kun se tuntuukin. 

15. Harrasta seksiä ystävän kanssa ilman sitoutumista

"Jos et muuten, niin ainakin pitääksesi huolen, ettei ihastuksesi kohteena oleva ystävä ole juuri se, joka karkasi käsistäsi."

Ihastuksesi kohteena? What? Pitääkö tässä rikkoa vielä ystävyyssuhteetkin? SKIPPAAN. Ja periaatteessa näin on käynyt joskus hamassa menneisyydessä, ystävästä ei kyllä enää nykyään voi puhua. 

16. Opiskele ja kouluttaudu

"Naimisiinmenon jälkeenkin riittää toki aikaa, mutta parempi tähdätä tutkintoon jo aikaisemmassa vaiheessa."

Hauska, ihan kuin naimisiin meno lamauttaisi ihmisen ja kaikki aivotoiminta loppuu siihen paikkaan amenen jälkeen. Noh, opiskeltu on ja kouluttaudun työn ohessa koko ajan, onks nyt hyvä?

17. Tee uraunelmistasi totta

Koko ajan konttaan polvet ruvella tässä uraputkessa.

18. Mieti, mitä mieltä olet jälkikasvusta

"Perheen perustamisesta ja lapsista kannattaa keskustella hyvissä ajoin."

Tämän kohdan allekirjoitaan. Kylläpä kevyesti vituttaisi mennä naimisiin ja todeta vaikka kahden vuoden kuluttua, että mies / nainen ei koskaan tahdo lapsia ja itsellä pukkaa vauvakuumetta ja jälkikasvu on parasta mitä tiedät. 

19. Paranna tapasi

"Skarppaus kannattaa. Tarkastele elintapojasi ja tarpeen mukaan vähennä juomista, syö terveemmin ja lisää liikuntaa."

Yritys on kova, nimimerkillä ikuinen laihduttaja 

20. Opettele tuntemaan itsesi

No tämä pitää myös paikkaansa, oikeastaan lähes ainoa järkevä väittämä / teko. Kun tuntee itsensä, ei voi syyttää toista omista puutteistaan ja virheistään, koska sie itse tiedät, että tietyissä asioissa vika onkin sinussa, ei hänessä.