Työkaverille terveisiä - voi olla, että myös horoskoopin osalta...
lauantai 29. maaliskuuta 2014
perjantai 28. maaliskuuta 2014
Täydellinen iltalenkki
Eilen illalla tehtiin täydellinen iltalenkki Ystävän kanssa. Vai voiko tästä enää paremmaksi laittaa:
1. Lenkki tehdään hyvän ystävän kanssa = 10 pistettä ja papukaijamerkki
2. Ilma on kuin.. kuin.. no ihan pirun hieno ilma oli.
3. Lenkkeily tapahtuu kahdestaan, ajan kanssa. Täydellinen lenkki kesti noin 3,5 tuntia. Ei paha.
4. Lenkkeillessä voi juoruta eli päivittää tietoja.
5. Lenkkeilyyn voi yhdistää yhteisen harrastuksen eli geokätköilyn.
6. Kätkösaldoksi saadaan 4/6, ei huono.
7. Loistoa himmentää vähän se, että ei saatu napattua niitä "3-vuotiaani paikansi kätkön heti"-kätköjä. Hmph.
8.Täydellinen iltalenkki sisältää myös Hesburgerissa käynnin. *sniif* Noku tuli nälkä.
9. Lenkin täydellisyyttä olisi parantanut ainoastaan se, että olisi ollut kesä ja meillä oli ollut kaljaa mukana.
10. Tässä vaiheessa varmaan on aika selkeää, että mistään urheilusta ei tosiaankaan ollut kysymys.
Kiitos taas muru!
Nyt soi: Robin - Onnellinen
1. Lenkki tehdään hyvän ystävän kanssa = 10 pistettä ja papukaijamerkki
2. Ilma on kuin.. kuin.. no ihan pirun hieno ilma oli.
3. Lenkkeily tapahtuu kahdestaan, ajan kanssa. Täydellinen lenkki kesti noin 3,5 tuntia. Ei paha.
4. Lenkkeillessä voi juoruta eli päivittää tietoja.
5. Lenkkeilyyn voi yhdistää yhteisen harrastuksen eli geokätköilyn.
6. Kätkösaldoksi saadaan 4/6, ei huono.
7. Loistoa himmentää vähän se, että ei saatu napattua niitä "3-vuotiaani paikansi kätkön heti"-kätköjä. Hmph.
8.Täydellinen iltalenkki sisältää myös Hesburgerissa käynnin. *sniif* Noku tuli nälkä.
9. Lenkin täydellisyyttä olisi parantanut ainoastaan se, että olisi ollut kesä ja meillä oli ollut kaljaa mukana.
10. Tässä vaiheessa varmaan on aika selkeää, että mistään urheilusta ei tosiaankaan ollut kysymys.
Kiitos taas muru!
Nyt soi: Robin - Onnellinen
torstai 27. maaliskuuta 2014
Mainonnan uhri
Tili tuli tiistaina ja maksoin kaikki laskut, velat ja vastikkeet pois. Samaisena tiistaian postiluukusta kalahti myös erään urheiluliikkeen mainos, jossa luki isolla VIHELTÄEN MENEE!!!
Jotenkin tuntui, että mainoskin vittuili, vaikka ehkä tekstin oli tarkoitus viitata alennusmyynteihin.
Mainoksista tulikin mieleen, että lapsuuden lempimainos on ehdottomasti tämä Valion piimämainos. En tiedä mikä tässä kiehtoo, mutta minusta tämä on edelleen hyvä mainos. Maitotilan tyttönä täysin aivopesty suomalaisen tuotteen ja aatteen puolesta.
Ärsyttävin mainos ikinä oli tuo Super jäätelö mainos. Ja siitä oli varmaan sen ja sata erilaista versiota, kuten tässä tämä. Rrrraivostuttava, mutta tuo jäätelö oli hyvää. Ei taida sitäkään enää olla olemassa... Toisaalta tuossa mainoksessa on jotain, mitä nykyään ei missään nimessä saisi olla mainoksessa. Tätihän lyö setää, silmä mustuu, hampaita irtoaa! Toisaalta setä on irstas ja väärin tulkiten tuhmia ehdotteleva, perverssi mies. Että onko nykymainoksissa tällaista, häh? Ei taida olla.
Mutta legenda jo silloin, mainoksista parhain, Simo Vaatehuoneelta, vain 99 markkaa! Aina, mikä ikinä olikaan mainostettava rätti, niin se maksoi lähes aina 99 markkaa tai 199 markkaa, mut mieti, vaan sen verran!
Voiko tähän todeta, että nykyään osata ees mainoksia tehä. Niih.
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
Rakkaudesta aikaisiin aamuihin
Tänä(kin) aamuna kävin heittämässä aamulenkin:
Huppari osoittautui kyllä tänä aamuna liian ohueksi valinnaksi :/
Tämän takia sitä jaksaa herätä! Aurinkoa, ihanan raikas pakkasaamu...
Reitin varrelta...
Pakko oli päästä tallomaan jäätyneitä lätäköitä ;)
Tänä aamuna soi: Robin - Onnellinen
Mukavaa päivää!
maanantai 24. maaliskuuta 2014
Paulan keittiö on kodin sydän...
Tai sitten ei ole. En tunnetusti tykkää kovin paljon näistä ruuanlaittohommista, mutta koska inhoan vielä enemmän valmisruokia, olen päättänyt uhrata itseni tähän ruokahommaan. Missään nimessä en ole siinä kovin hyvä, enkä yhtään innokas oppimaan. Kun vaan saisi henkensä pitimiksi tehtyä tasoltaan siedettävää ruokaa.
Rakas avomies olisi tässä hommassa paljon parempi, jaksaa lukea ohjeita ja tehdä ohjeen mukaan, minä en. Nyt kyllä pistää miettimään, kumpi meistä on mies...
Mutta niin, minä uhraudun keittiössä lähes joka päivä. Ja koska oon paras avovaimo ikinä, teen pyytettömästi niitä ruokia, joita mies pyytää (ja vitut, joskus vaan sattuu tällainen puuska, että saa toivoa ja minä YRITÄN toteuttaa toivetta).
Tässäpä sitten kuvakoosteena, miten tehdään TOIVOTTUJA paistettuja muikkuja. Helppoa ku heinän teko..
1.Ensin ostetaan ne muikut ja pohditaan, että onkohan nämä nyt liian isoja, pitäisikö alkaa jotekin silppuamaan näitä? Todetaan, että paskanmarjat, kyllä ne menee kokonaisina!
+ että ne tuijottaa sua niin peloissaan kuolleena...
4. Kerätään kaikki rohkeus, otetaan muikkua päästä tahikka hännästä kiinni ja jauhotellaan ne ruisjauhoissa & suolassa. Tämä toimenpide on helpoin tehdä muovipussissa, muikut pussiin ja lopputulos tulee pienellä hölskyttelyllä nimenomaan ravistettuna, ei sekoitettuna.
Suolaa ja jauhoja äitini reseptillä ja ohjeella "sillälailla sopivasti".
Nice.
Rakas avomies olisi tässä hommassa paljon parempi, jaksaa lukea ohjeita ja tehdä ohjeen mukaan, minä en. Nyt kyllä pistää miettimään, kumpi meistä on mies...
Mutta niin, minä uhraudun keittiössä lähes joka päivä. Ja koska oon paras avovaimo ikinä, teen pyytettömästi niitä ruokia, joita mies pyytää (ja vitut, joskus vaan sattuu tällainen puuska, että saa toivoa ja minä YRITÄN toteuttaa toivetta).
Tässäpä sitten kuvakoosteena, miten tehdään TOIVOTTUJA paistettuja muikkuja. Helppoa ku heinän teko..
1.Ensin ostetaan ne muikut ja pohditaan, että onkohan nämä nyt liian isoja, pitäisikö alkaa jotekin silppuamaan näitä? Todetaan, että paskanmarjat, kyllä ne menee kokonaisina!
2.Sitten ne muikut menis pesulle.
3.Tässä vaiheessa viimeistään tajuaa, että hyi helvetti, en halua koskea näihin.
Suolaa ja jauhoja äitini reseptillä ja ohjeella "sillälailla sopivasti".
Nice.
5. Sitten muikut pannulle ja hitokseen paljon voita, isäni ohjeen mukaisesti. Tämä ohje tuli ihan pyytämättä kun kosultoin puhelimessa äitiä vaihetta 4. varten.
Voin laittaminen & lisääminen pannulle olikin iisimpi homma kuin se suolan ja jauhojen suhteen määrittely.
5.1 Pyyhitään hikeä otsalta ja panikoidaan, mistä sen tietää, koska nämä perkeleet on kypsiä.
6. Paistetaan muikkuja ja todetaan, että niitten silmät poksahtelee päästä. Ei aavistustakaan mistä se kertoo, liian kuumasta pannusta vai siitä, että ois sittenkin pitänyt perata nämä? Niin siis tuo valkea pallero tuossa pannulla on jonkun tyypin silmä, lisäksi huomaa pullistuva silmä vasemmassa yläkulmassa.
7. Paisto suoritettu, perunamuussi valmistettu siinä sivussa, miestä odotettu puoli tuntia kotiin. Mies tulee myöhässä, toteaa muikut vähän jäähtyneiksi,ottaa ja syö ja sanoo "no jaa, suolaa sit ens kerralla enemmän". Korjaa kyllä helkkarin vikkelästi lausuntoaan, että "ihan ok ne oli.."
Uskotteko, että seuraavaa kertaa saa jonkun aikaa ootella?!
perjantai 21. maaliskuuta 2014
Ihmehommia
Googlen kuvapalvelu on niin käsittämätön, se tekee mulle automaattisesti tuonne tämmösiä vaihtoehtoja. Sairasta.
Mun käsityskyky ei riitä siihen, miten tuo palvelu valitsee just tämmöset kuvat, pikkukissalle sydämiä ja pimeälle tielle lumisadetta eikä toisinpäin. Ihan hillitöntä ja jopa pelottavaa.
perjantai 14. maaliskuuta 2014
Syysmasennus ja kevään levottomuus
Viimeisen viikon verran olo on ollut melkoisen levoton. Hiton kevät. Oon yrittänyt selittää tätä levottomuuden tunnetta, mutta jotenkin tuntuu, että minut on ymmärretty jokseenkin väärin. Kunnes eilen rakas, ihana työkaveri totesi "mulla on hitokseen tosi levoton olo!"
JES, ONKS MEITÄ LEVOTTOMIA SIELUJA MUITAKIN??
Olo on vähän samanlainen kuin teininä perjantai-illan discoa odottaessa ja sitten taas ei sinne päinkään. Nyt äkkiä jotain säpinää - ja sitten ei kuitenkaan tartteis olla mitään ylimääräistä. Kaikki on periaatteessa ihan hyvin, mutta jotenkin ärsyttää kuitenkin ihan kaikki, vähäsen joka asia. Johonkin pitää päästä, jotain pitää tehdä, mut oikeastaan ei huvita tehdä yhtään mitään. Harvinaisen hankalaa, eikö?
Todettiin, että se on tää kevät ku tekee ihmisen levottomaksi... Ja kaveri totesi myös sen, että tähän auttaa joko
a) hikilenkki
tai
b) ukkorapula
... jälkimmäinen on just sellainen, mille se kuulostaa eli niin helvetinmoinen kankkunen, että ei kykene olemaan levoton, kun pelkää, että pää räjähtää atomeiksi. Jostain syystä valitsin sen hikilenkin, mut se on vielä toteuttamatta.
Se on tää aurinko kun aktivoi ihmisen vähän joka suhteessa, mutta ei missään nimessä niin, että kehtaisi tehdä töitä 150 % teholla. Jos 110 % riittää? Eilen sain töissä niinkin paljon aikaiseksi, että löysin yliviivaustussipaketista seuraavanlaiset tarrat:
Mun väri on luonnollisesti tuo vihreä, toinen hyvä vaihtoehto on oranssi. Niih. Jos eilen kuolin, niin en tuotakaan tiennyt.
Lisäksi eilen käytiin nauramassa Niko Kivelän tahtiin. Tämän aamun kahvipöytäkeskusteluissa ruodittiin sitten kiivaaseen sävyyn sitä, miten huonoja ja tyylittömiä juttuja kyseisellä stand up koomikolla on. Itse pohdin lähinnä sitä, onkohan mussa joku vika, kun alatyylin jutut jaksaa naurattaa aina vaan... ja toinen, että oliko sinne keikalle pakko lähteä, jos ei ollut ihan varma, että millainen ko. esiintyjä on tai olisiko asian voinut tarkistaa esimerkiksi youtubesta? Mut ilmanen on aina ilmasta ja ihmine on ahne. Tää juttu naurattaa mua aina vaan. En tiiä, että miksi. Tätä sivuttiin eilenkin, mutta muuten jutut oli Toinen minä kiertueella uusia.
Onko pakko kasvaa aikuiseksi ja alkaa inhoamaan huonoja juttuja?
JES, ONKS MEITÄ LEVOTTOMIA SIELUJA MUITAKIN??
Olo on vähän samanlainen kuin teininä perjantai-illan discoa odottaessa ja sitten taas ei sinne päinkään. Nyt äkkiä jotain säpinää - ja sitten ei kuitenkaan tartteis olla mitään ylimääräistä. Kaikki on periaatteessa ihan hyvin, mutta jotenkin ärsyttää kuitenkin ihan kaikki, vähäsen joka asia. Johonkin pitää päästä, jotain pitää tehdä, mut oikeastaan ei huvita tehdä yhtään mitään. Harvinaisen hankalaa, eikö?
Todettiin, että se on tää kevät ku tekee ihmisen levottomaksi... Ja kaveri totesi myös sen, että tähän auttaa joko
a) hikilenkki
tai
b) ukkorapula
... jälkimmäinen on just sellainen, mille se kuulostaa eli niin helvetinmoinen kankkunen, että ei kykene olemaan levoton, kun pelkää, että pää räjähtää atomeiksi. Jostain syystä valitsin sen hikilenkin, mut se on vielä toteuttamatta.
Se on tää aurinko kun aktivoi ihmisen vähän joka suhteessa, mutta ei missään nimessä niin, että kehtaisi tehdä töitä 150 % teholla. Jos 110 % riittää? Eilen sain töissä niinkin paljon aikaiseksi, että löysin yliviivaustussipaketista seuraavanlaiset tarrat:
Mun väri on luonnollisesti tuo vihreä, toinen hyvä vaihtoehto on oranssi. Niih. Jos eilen kuolin, niin en tuotakaan tiennyt.
Lisäksi eilen käytiin nauramassa Niko Kivelän tahtiin. Tämän aamun kahvipöytäkeskusteluissa ruodittiin sitten kiivaaseen sävyyn sitä, miten huonoja ja tyylittömiä juttuja kyseisellä stand up koomikolla on. Itse pohdin lähinnä sitä, onkohan mussa joku vika, kun alatyylin jutut jaksaa naurattaa aina vaan... ja toinen, että oliko sinne keikalle pakko lähteä, jos ei ollut ihan varma, että millainen ko. esiintyjä on tai olisiko asian voinut tarkistaa esimerkiksi youtubesta? Mut ilmanen on aina ilmasta ja ihmine on ahne. Tää juttu naurattaa mua aina vaan. En tiiä, että miksi. Tätä sivuttiin eilenkin, mutta muuten jutut oli Toinen minä kiertueella uusia.
Onko pakko kasvaa aikuiseksi ja alkaa inhoamaan huonoja juttuja?
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Täti-ihminen kommuunissa osa 1
Rakkaat sisarukseni muuttivat meille toistaiseksi. Syyt ovat erinäiset ja liittyvät melko kiinteästi heidän naapureihin, mutta eipä siitä sen enempää. Totta kai sitä ihanan, mahtavan, upean ja kaikin puolin rakastettavam isosiskon ominaisuudessa tämän turvasataman, evakkomajan ja kotipesän haluaa antaa omille sisaruksilleen, kyllähän kolmioon mahtuu neljä ihmistä asumaan, eihän me nähdä kuin iltaisin, aikuisia ihmisiä ollaan kaikki ja sitä rataa....
Eka viikko oli jees, koska me ei oltu kotona. Kotiin tultua totesin, että voihan vittujen kevät teidän kanssa:
a) Joka paikka lainehtii tavarasta - vaatteita, kenkiä, astioita, lehtiä
b) Joka paikka lainehtii pyykkikasoista, joita kukaan ei ole joutanut pesemään. Pyykkikoriin ne eivät ole päätyneet / mahtuneet. Tosin pyykkitelineetkin on täynnä kamaa, mut kukaan ei kehtaa niitä viikata pois.
c) Jääkaapista on syöty ja juotu kaikki - mutta ei tehty täydennystä. Sitten natistaan, että ei oo syömistä.
d) Avomiehen karkit on syöty. Muahan tää ei sinällään haitannut, mutta avokkaan kasvoilla kävi vitutuksen merkit. Nyt niitä karkkeja on ostettu tilalle jo kahdesti ja aina syöty uudelleen :D
e) Kaikkea, lue IHAN KAIKKEA voi lainata aina miehen vaatteista alkaen. Ihan sama kumpi lainaa, sisko vai veli.
f) Kaikkien kaappien ja komeroitten ovet jää auki - aina. Ihan sama, otetaanko sieltä jotain, laitetaanko sinne jotain vai katsotaanko vain sinne kaappiin. Ovea ei ainakaan suljeta.
g) Sain siskon yöseuraksi, kun mies ei ole kotona. Nukkuu kaiken päälle ihan helvetin leveästi.
h) Kiusaavat pirut minua ihan tahallaan kaikilla edellä mainituilla kohdilla kun tietävät, että ärsyttää tommonen huolimattomuus, laiskuus ja sotkuisuus.
i) Onkohan mulla vaan nuttura liika kireällä? No ei.
Nyt on menossa viikko 2. Avokki jäi äitinsä helmoihin ja minä tulin tänne.
Vaikka tykkään siivota, niin raja se on minunkin siivousinnolla.
Ja nyt jos joku tulee sanomaan, että odotahan kun sinulla on lapsia, saatan vetää nokkaan. Pienet lapset vielä ymmärrän, mutta en näitä kahta sankaria.
Vissiin mun murinat asiasta on menny perille, koska tänään sain sitten kukkia. Kukat heitettiin suurin piirtein ovesta sisään ensin ja vasta sitten uskaltautuivat sisälle.
Noh, ehkä mä vaan laitan silmät kiinni?
Sisarukset <3
Eka viikko oli jees, koska me ei oltu kotona. Kotiin tultua totesin, että voihan vittujen kevät teidän kanssa:
a) Joka paikka lainehtii tavarasta - vaatteita, kenkiä, astioita, lehtiä
b) Joka paikka lainehtii pyykkikasoista, joita kukaan ei ole joutanut pesemään. Pyykkikoriin ne eivät ole päätyneet / mahtuneet. Tosin pyykkitelineetkin on täynnä kamaa, mut kukaan ei kehtaa niitä viikata pois.
c) Jääkaapista on syöty ja juotu kaikki - mutta ei tehty täydennystä. Sitten natistaan, että ei oo syömistä.
d) Avomiehen karkit on syöty. Muahan tää ei sinällään haitannut, mutta avokkaan kasvoilla kävi vitutuksen merkit. Nyt niitä karkkeja on ostettu tilalle jo kahdesti ja aina syöty uudelleen :D
e) Kaikkea, lue IHAN KAIKKEA voi lainata aina miehen vaatteista alkaen. Ihan sama kumpi lainaa, sisko vai veli.
f) Kaikkien kaappien ja komeroitten ovet jää auki - aina. Ihan sama, otetaanko sieltä jotain, laitetaanko sinne jotain vai katsotaanko vain sinne kaappiin. Ovea ei ainakaan suljeta.
g) Sain siskon yöseuraksi, kun mies ei ole kotona. Nukkuu kaiken päälle ihan helvetin leveästi.
h) Kiusaavat pirut minua ihan tahallaan kaikilla edellä mainituilla kohdilla kun tietävät, että ärsyttää tommonen huolimattomuus, laiskuus ja sotkuisuus.
i) Onkohan mulla vaan nuttura liika kireällä? No ei.
Nyt on menossa viikko 2. Avokki jäi äitinsä helmoihin ja minä tulin tänne.
Ja nyt jos joku tulee sanomaan, että odotahan kun sinulla on lapsia, saatan vetää nokkaan. Pienet lapset vielä ymmärrän, mutta en näitä kahta sankaria.
Vissiin mun murinat asiasta on menny perille, koska tänään sain sitten kukkia. Kukat heitettiin suurin piirtein ovesta sisään ensin ja vasta sitten uskaltautuivat sisälle.
Noh, ehkä mä vaan laitan silmät kiinni?
Sisarukset <3
maanantai 10. maaliskuuta 2014
"Minä toin sinulle piirakan..."
Eilen sain kaksi ihanaa daamia kylään, myöhäinen naistenpäivä ja sillei. Innostuin leipomaan, koska talossa ei ollut mitään säällistä tarjottavaa sumpin kanssa. Hommaan toi hieman lisähaastetta se, että toinen karppaa - ei sinällään mitään, mutta hetken pohdiskelin, että mistä minä karppipiirakaksi nyt muutun. Noh, google ystäväni ja karppaus.info pelasti ja alla on vadelmarahkapiirakka. Ohje oli helppo ja maisteluraadin mukaan maku oli ihan kohdallaan. Ihme ja kumma, kaikki aineet löytyivät äiteen kaapeista ja kätköistä. Makeutusaine tosin oli markka-ajalta, vaan onneksi löytyi myös toinen puteli kyseistä settiä.
Toinen piirakka oli kotikokki.netin kautta otettu marjapiirakka. Sinällään ole mitään väliä, mikä se ohje oli, kun en sitä ohjetta noudattanut kuin suuntaa antavasti, yllättäen. Päällä on mustaherukoita, viherherukoita ja mansikoita sotkettuna vaniljarahkaan - maisteluraati kiitteli myös tätä. Joko olivat herran pelossa tai sitten onnistuin oikeasti, mene ja tiedä.
Ja jos joku ei tiedä, otsikon legendaarinen lause tulee tästä sketsipätkästä. Mua vaan naurattaa tää aina uudelleen ja uudelleen.
"Älä sano mitään, kyllä minä tiijän perkele."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)