sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Hyvin häiden resepti

En tiedä mitä siinä eilisessä savuporohyydykekakussa (liekö ees nimeltään ollut tuollainen) mahtoi olla, mutta hyvää se oli! Siinä voisi olla sellainen resepti, että tämäkin kokkausta inhoava mätisäkki kokkaisi innolla. Maha on vieläkin täynnä juhlaherkkuja.

Juhannus lusittu, kokkoa käytiin ihailemassa perjantai-iltana ja eilisilta meni tanssiessa avokkaan serkun häitä. Hyvät bileet, suorastaan ärreet kinkerit, kuten täällä päin tavataan sanoa. Kuskin rooli ei ollut ehkä se helpoin, mutta sujuvasti puoli neljältä oli kyytiläiset jaettu majapaikkoihinsa pitkin pitäjää ja itsekin pääsi silmänsä ummistamaan.

Ennen kuskin roolia oli suoritettava vaativa valokuvaajan rooli, ei paineita, mutta parempi ois onnistua. Iiik. Noh, lopputulos oli hyvä ja onnistunut, hääpari tykkäsi ja niin miekin. Helppo kuvata kaunista, onnellista ja rentoa paria, jotka eivät vaadi, että kuvan tulee olla studiokuvatasoa, kun amatööri ei sellaista kuitenkaan saa otettua.

Avokas otti sen verran neuvoa antavaa voimajuomaa, että tanssi sujui. Tanssittiin valehtelematta enemmän kuin 10 vuoteen koskaan, olin suorastaan jo järkyttynyt. Itsehän tykkään tanssia, hän ei. Noh, kerrankos sitä juhlitaan, oli vissiin illan teema ja akka oli tyytyväinen. Helpolla sitä minutt onnelliseksi saa.

Jalkapohjat huutaa hoosiannaa ja ovat aavistuksen verran rakoilla, letkajenkka x 3 ilman kenkiä ei ollut ehkä maailman paras idea, mutta hyvin se meni! Ensimmäisenä hyppiessä on haastetta, että jono pysyy rytmissä ja kuosissa...

Tuli todistettua, että hyvien häiden resepti on hyvä ruoka, rento hääpari ja elävä musiikki. Tunnelma ei synny yksityiskohtaisista kruusauksista eikä näyttävistä koristeista, vaan se syntyy niistä ihmisistä.



ps. ainoa mikä nyppii, on suvun kestosuosikkipuheenaihe: KOSKAS TE MENETTE??? Hommatkaa elämä, jooko? Kutsu tulee postissa joskus, jos koskaan.

pps. tänään kohti Nääsvilleä!

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Muisto

Tänäänhän on se päivä, kun koko Suomi kännää ja nai. Puskat heiluvat, autojen takaikkunat huurtuvat ja sänkyjen lakanat myllääntyvät ihan olan takaa ja  9 kk päästä on maaliskuu juhannusvahinkoja täynnä. Rakas siskoni on syntynyt maaliskuussa ja minä huhtikuussa, tästä voinee päätellä jo jotain. 

Lisäksi tänään on se päivä, kun ajellaan kännissä vähän vaikka millä vempeleellä, yritetään sytyttää kokko bensalla, nukahdellaan minne sattuu. Kaupungissa olisi joka baarissa tänään mukavan väljää, sillä kansa on painunut mökeille ja maaseudun rauhaan juhannusta viettämään. Hieno juhla, kerta kaikkisesti ja kelikin on kohdillaan, ei siinä. 

Jos hukkumisista voisi laittaa pitkävedon, oma veikkaukseni olisi 10. Äitini veikkasi luvuksi 13. Tämä veikkaus siis koko viikonlopulle, joten nyt ihmiset!!! Älkää pissikö veneen laitojen yli, hypätkö pää edellä tuntemattomiin vesiin, älkää jättäkö pelastusliivejä mökkiin ja aivoja narikkaan vesillä ollessa. Älkää olko humalassa, kun uitte tai veneilette. PLIIS, ANTAKAA MUN OLLA VÄÄRÄSSÄ! 
Rankimmat hukkumisluvut ovat vuosilta 1989 19 henkeä, 1995 19 henkeä ja 1999 20 hnekeä. 2010 ja 2012 hukkui 10. Joka vuosi aina tuolta vuodesta 1989 on hukkunut joku ja yksikin on liikaa. Tutkikaapa huviksenne näitä tilastoja

Eilinen sana meni ohi. Se oli vitsi. Olen armottoman huono kertomaan vitsejä, parempi olen näissä jäätävissä sanonnoissa, tyyliin "meni vituiks ku jeesuksen pääsiäinen". Eräässä lounasseurueessa meni leideillä noin 3 minuuttia keskimäärin pohtia, että niin, millainen pääsiäinen sillä Jeesuksella olikaan. Sitten kun harmaat aivosolut sytytti, ei naurusta meinannut tulla loppua. Myös toteamus "nenä vuotaa ku sulhaspojan mulkku" aiheuttaa hilpeitä hytkähdyksiä. Ei kovin naisellista, mutta ainakin monipuolista, värikästä, suorastaan kirjavaa kielenkäyttöä!

Mutta niin,  muisto. Muisto(ja) on paljon, enkä tänne tahdo niitä eritellä, eikä tässä onneksi pyydetty esimerkiksi juhannusmuistoa tai jotain erityistä muistoa. Ja lisäksi se muisto vielä yksikössä.. hmm.. Sanasta muisto tulee mieleen myös yksi lehmä, joka vanhempieni karjassa oli, kun olin pieni. Muisto oli hieno lehmä, terve ja lypsi hyvin, monta lehmävasikkaakin siitä saatiin ja taidettiin tehdä jopa alkionhuuhtelua. (Siitä tarkemmat tiedot voitte katsoa täältä.) 

Kuten laulussa sanotaan, kun päättyy tää, muisto vain jää. Muistoja kertyy hienoista ja huonoistakin hetkistä, ne säilötään ja niitä vaalitaan. Rakas ystäväni keksi perustaa meille "yhteisen synttärikortin" - tyhjä kortti, jossa lukee vain meidän nimet ja kortin mukaan liitetään aina joka vuosi päivättynä kirje, jossa kerrotaan joku yhteinen muisto. Aivan loistava idea ja ei tartte vaivata harmaita aivosoluja kuin kerran vuoteen...! Vielä kun muistais sen ystävän virallisen synttäripäivän, muistoista se homma ei kyllä jää kiinni. Sen verran ehdittiin toheltaa 3 vuoden aikana yhdessä ja sen jälkeenkin, että siinä syntyi muisto jos toinenkin. 

Lopuksi vielä kaikille teille juhannuksen juhlijoille: 

Juomaa - Uponneita veneitä - Hukkuneita miehiä - Antavia naisia - Nokisia makkaroita - Nouseva aurinko - Uudet kännit - Sammunut kokko.. Sehän on HAUSKAA JUHANNUSTA! 

ps. voin kertoa omasta juhannuksestani, että juoma - check, miehellä on lonkeroa, minulla kivennäisvettä, uponneita veneitä - not, ei meillä ole venettä, hukkuneita miehiä - NOT, toivottavasti ei tulekaan, antavia naisia - check :D, nokisia makkaroita - check, nouseva aurinko - toivon sen nousevan aamulla, en varmaan jaksa kyllä vahtia sen nousua, uudet kännit - not, not ja vielä kerran not!! Sammunut kokko - eihän sitä ole vielä edes sytytetty? Jep, juhannus tuntuu olevan. 
Oma juhannukseni yhtä kuin olla kotona. Sain yhden grillimakkaran, päivällä muurinpohjalettuja ja tehtiin porukalla retki paikalliselle näköalatornille. Siinä on tarpeeksi jo yhdelle juhannukselle. 

pps. antibioottikuuri estää alkoholin nauttimisen ja mies ei saa kännätä, koska huomenna lähdetään hänen serkkunsa häihin. Ja ehkä siihen vaikuttaa se, että kun en minäkään saa, ei saa toinenkaan. Häähhäähää. 


keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Niksipirkka

Niksipirkka oli lapsena suosikkiosioni Pirkassa. Sitä ideoi penskana vaikka minkälaisia sukkahousuniksejä, koskaan ei niitä varmaan Pirkkaan lähetetty, mutta kyllähän sukkahousut ja niksipirkka ovat yhtä.
Nykyään niksejä voi käydä katsomassa myös tuolta. Vaan eihän se ole sama asia! Se lehti on ainoa oikea nikseilypaikka.

Mihin kaikkeen sukkahousuja sitten voi käyttää? Voi kuulkaa, ne voivat olla kaikkea pankkiryöstäjän maskista aina salaattilinkoon saakkaa!
"Salaatti pitäisi saada kuivaksi, mutta salaattilinko puuttuu. Ei hätää! Kätevän salaattilingon saat sukkahousuista! Laita pesty salatti puhtaiden sukkahousujen sukkaosaan, ota sukkahousuista polven kohdalta kiinni ja pyöritä salaatti kuivaksi. HUOM! Tee tämä ulkona tai 
kylpyhuoneessa."

WTF, kysyn minä. Olenko jotenkin outo, ymmärtämätön tai muuten hölmö vai miksi tämä ei oikein houkuttele?  Te kaikki muut totta kai käytätte tätä, mulla raukalla on vaan Ikean salaattilinko. Ois pitäny jättää ostamatta ja käyttää sukkahousuja! Dääm! 


tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kesäherkku

Mustikat ja maitorahka. Tai mansikat ja maitorahka. Kirsikat ja maitorahka. Ananas ja maitorahka..
Siinä vasta herkku, olkoon nyt kesäherkku, koska mansikoita saa kesällä tuoreena, samoin mustikoita (joskin vielä tyydyn pakastemustikoihin viime kesältä.) Suosittelen. Nam.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Puoliväli ja sen yli

Kesäkuu on jo yli puolivälin! Mihin hittoon tämä aika menee?? Juhannuksena on ihanan ystävän (joka on avokkaan serkku) häät, jonne meitsi on menossa kuvaamaan. Huh, jännittää jo etukäteen, entäs jos ryssin ne kuvat totaalisesti? Kamera hajoaa? Linssin suojus unohtuu päälle? IIIK! Ei ole aiemmin ollut tällaista paniikkia, vaikka näitä häitä on koluttu jo useita.
Näitä häitä kuitenkin odotan, kesän yhdet parhaimmista bileistä varmasti tulossa! Oma jännitysmomentti on lisäksi siinä, mahdunko siihen rokkimekkoon, jonka keväällä ostin... siinä saattoi olla hieno "hei mä laihdutan" idea, mutta tuota.. Niin. Noh, laitetaan sitten toinen kolttu päälle, jos ei tuo menekään, keep it simple on mun motto.
Onneksi sisäänajoin ne kiilakorot jo edellisissä kinkereissä, ne on hyvät!

Ulkona on hyvin syksyinen tunnelma, vettä losottaa kuin aisaa ja mittari näyttää +10 astetta. Pekka Pouta villiintyi eilen illalla (saattoi olla joku muukin mummon lumooja sääukkeli) ja povasi juhannukselle kepeää +26 asteteista säätä. Saas nähdä, hirvittää morsiamen puolesta jo etukäteen, toinen on lähes viimeisillään raskaana... Hirvittää myös omasta puolesta, hiki valuu jo pelkästä ajatuksesta, vaikka oishan se hienoa, että tulisi lämmin ja kaunis päivä.

Tää viikko on oikea kituviikko, ensi viikolla lomalle. Torstaiksi varasin vapaapäivän ja perjantaihan on muutenkin vapaa, joten ei tässä tartte kauan kitua.

Viikonlopun aikana saatiin istutettua kuusentaimet lopultakin maahan, anoppikin saa nyt nukutuksi. Miten ihminen voi valvoa noin älyttömistä asioista? Ei ne taimet sinne maahan kävele, vaikka koko vuoden valvoisit ja miettisit niitä. Ei aina voi ihan tajuata. Me puolestaan metsästettiin viime yönä itikkaa, joka inisi aina, kun valot sammutti, mutta joka ei löytynyt sitten millään. Avokas näytti melko mielipuoliselta heilutellessaan verhoja kärpäslätkä kädessä, minä vaan nauroin. Lopulta se inisijä saatiin hengiltä ja päästiin nukkumaan. Miksihän se aina väsyttää enemmän maanantaiaamuna kuin vaikka lauantaiaamuna, vaikka kello soi ihan samaan aikaan?

Muutamia kesäkuun sanoja jäi välistä! Pilvenpiirtäjistä olen miettinyt joskus, että oli ne hulluja jätkiä, jotka näitä rakensi joskus 1900-luvun alussa. Sinne kuoli moni mies, ei se pudotus mitään, mutta entäs se
äkkipysäys... Onhan ne hienoja joo, mutta miksi niitten rakentamisessa pitää mennä aina vaan suuremmaksi ja suuremmaksi? Eikö mikään riitä?
Tämän kuvan tahtoisin tauluksi:


Matkaradio puolestaan tuo mieleen pienen pienen radion, sellaisen hätävararadion, jossa on iiisot patterit ja jota ei koskaan käytetä. Toisaalta sitten se tuo mieleen vanhan ajan nostalgiaradiot, joita kummini keräilee. 

Tällainen tai tämän tyylinen on myös anoppilassa ja se on hieno! Näitä ei pitäisi hävittää, historiaa ja nostalgiaa... Vaikka oma nostalgiani tulee lähinnä 1990 luvun karseista muovikuorivirityksistä, esimerkiksi mieleen tulee Pollux hevoskerhon hirnuva kelloradio... joopa joo. Siitä ei ole paljon lapsille kertomista ja luojan kiitos se taisi hajota. Se hirnunta oli ihan karsea herätysääni. Jäin jopa miettimään, olikohan siinä edes radiota vai oliko se pelkkä herätyskello? Ei voi muistaa, mutta eipä se haittaa. 

Tiiliseinä taas, joo. Kotona meillä on tuvan puolella takka ja se jatkuu eteisen tiiliseinänä keittiöön, jossa on taas leivinuuni. Sitä punatiiltä on siis aivan helkkaristi ja sehän on todella käytännöllinen lapsiperheessä. Siskon kanssa leikittiin muun muassa Maailman ympäri 80 päivässä jakson mukaisesti prinsessan pelastamista ja kaivettiin lusikalla sitä tiiliseinää. Nostalginen jakso ja sarja, ei voi muuta sanoa.

Tuossa on 10:47 kohdalla on se lapsia inspiroiva kohta. Kyllä lähti tiiliseinästä rappaus hyvin. Siskohan oli luonnollisesti Tiko ja sai olla vartiossa viheltämässä... Avokkaan kanssahan ostettiin pari vuotta sitten kyseinen piirrossarja ja katsottiin kaikki jaksot, ei se ole huonontunut yhtään, vaikka ikää on kertynyt sitten viime katselukerran ;) Tuo jakso on kaiken päälle todella pelottava. 

Tiiliseinä tuo lisäksi mieleen otsani arven. Noin vuoden ikäisenä juoksemaan oppineena (äitini mukaan opin istumaan ja kävelemään vasta koulussa..) olin kipittänyt käytävää pitkin ja äiti oli kutsunut minua nimeltä. Pää kääntyi äänen suuntaan ja seinä tuli vastaan... muistona vekki otsassa, eikä siinä sitä vekkiä olisi, mutta kun en antanut laittaa siihen lääkärissä sitä hemmetin perhosta vai mikä se kokoonkursija nyt onkaan.Että sillein.  







perjantai 14. kesäkuuta 2013

Vitamiini

Mikähän vitamiini auttais korvien lukkoon menemiseen? Tuskin mikään. Se ois varmaan se sama vitamiini, joka auttais, ettei flunssa ylipäätään tulis. Kuvittelisin, että tämä on C-vitamiini. Vaan tulee ja iskee se silti, aika ajoin. Oon sujuvasti yhdistänyt tämän stressiin. Aina, kun stressaava kausi loppuu, iskee flunssa. Argh.
Vaan toisaalta, pientä tämä on, ei pitäisi valittaa. Ärsyttää, mutta ei ole maailman loppu. Ja alkaa tämä olla jo voiton puolella, viime yönä sain jo nukuttua hyvin.

Ihana viikonloppu! Tänä iltana nukkumaan ajoissa, haaveilen jopa päikkäreistä, vaikka en koskaan niitä nuku. Väsymystä ja lomalle kaipuuta vähän ilmassa..

torstai 13. kesäkuuta 2013

Hammasharja

Sähköhammasharja on keksintö, josta on suostu luopumaan enää. Tykkään siitä puhtaasta jäljestä, joka sillä harjatessa syntyy. Olenkohan jokseenkin laiska liikuttamaan kättäni ees taas perushammasharjan kanssa? Voipi olla.

Istun junassa matkalla Isolle Kirkolle, tarkemmin ottaen Tikkurilaan. Matkassa ei ole mitään vikaa ja tiedossa on varmasti intensiivinen ja hyvä päivä, mutta tämä flunssa alkaa saavuttaa infernaaliset mittasuhteet. Johtunee ei sen enempää eikä vähempää siitä, että unet ovat jääneet useana yönä todella vähäisiksi. Viime yönä kuvittelin saavani nukkua, kunnes totesin, että nenäsumute on apteekissa.. Se siitä sitten.
En ole aikoihin odottanut näin hartaasti viikonloppua ja nukkumista. Toivottavasti avokas käy tänään apteekissa, itsehän en sinne kesken päivää ehdi ja illalla tämä rautahevonen on takaisin tuolla periferiassa niin myöhään, että turha mennä kolkuttamaan apteekin ovelle.

Junalla matkustaminen on suhteellisen helppoa, istut vaan persuus penkissä, viihdytät itseäsi tietokoneella tai kirjalla ja nautit matkasta. Hieman häiritsee nämä VR:n "laitevikaa korjataan, pahoittelemme" päivitykset, odotan jo melkein, että raiteilla on lehtiä tai hiiren poikasia ja matka viivästyy. Yllätyksenähän nämä kuulutukset eivät missään nimessä tule.

Kirjasta tulikin mieleen, että otin matkalukemiseksi J.K Johanssonin Laura kirjan. En yleensä lue dekkareita, mutta tämä vaikutti kirjakaupassa jo mielenkiintoiselta ja ei tuo ainakaan 40 sivun jälkeen ole kyllästyttänyt. Mitään odotuksia tuon kirjan suhteen ei kyllä ole enää, lukaisin Aamulehden tekstin siitä. Hmmm. Noh, parempi kai tämäkin kuin ei kirjaa ollenkaan.

Huh, alkaa olla kovalevy täynnä myös töiden suhteeVielä viikko töitä ja sitten saisi viikon verran vetää henkeä.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Lentsu

Lentsupa hyvinnii, voihan räkä sentään. On jo pitemmän aikaa ollut nenä tukossa ja aattelin vaan,että se johtuu varmaan kaiken maailman siitepölystä. Olo on ollut muuten ihan hyvä, ehkä aavistuksen väsynyt, mutta pistin sen työkiireiden ja stressin piikkiin. Oon siis liikkunut ihan normaalisti, laukannut kaiken maailman kissan ristiäisissä ja painanut duunia kuin pieni eläin. Ilmeisesti oon niin tyhmä, etten tajua hellittää, ennen kuin kroppa tekee lakon. Nyt on nimittäin flunssa potenssiin 130.

Korvat tukossa, kurkku tukossa, nenä tukossa ja lihakset kipeinä. Kuumetta ei ole, ei edes lämpöä, mutta olo on kurja ja vetämätön. Aargh. Join eilen inkivääristä tehtyä "noitajuomaa", helpotti hetkeksi. Särkylääkettä kuluu ja mustaherukkamehua palaa.
Rrrraivostuttavaa, etenkin kun huomenna on Isolle Kirkolle lähtö junassa 4:32 ja viikonloppuna tiedossa kaikkea kivaa.

Kesäkuun tarinatkin ovat ihan hunningolla. Eilen oli sanana elämänohje. Äidin suurin elämänohje minulle on ollut, että omien vanhempien / appivanhempien kanssa ei saman katon alle muuteta, ikinä. Erittäin toimiva, hyvä ja tällä hetkellä melko ajankohtainen ohje.

Tämän päivän sana on isoäiti. Ei ole tapana sanoa isoäiti, se on mummo vaan. Niitä löytyy kaksi kappaletta, joista toisen kanssa en ole juuri missään väleissä erinäisten asioiden takia. Toisen kanssa on hyvät välit, mutta ehditään tapaamaan liian harvoin. Mummo on melko menevää sorttia ja kun meikäläinenkään ei ole kovin säännöllisesti paikalla niin...

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Väsymys maximus

Väsyttää. Se ei ole mikään ihme, jos on reissannut viikonloppuna yhteensä 950 kilometriä, herännyt 04:30 ja mennyt nukkuman puolen yön tietämissä. Jep, perjantaina kello lähenteli yhtätoista ennen kuin uni tuli, aamulla kello tempaisi ylös puoli viisi, kuudelta startattiin matkaan. Todella freesinä häihin ja illalla uni alkoi jostain kumman syystä painaa silmiä, ennen kuin edes booliin asti ehdittiin.. Nukkumaan taas yhdentoista maissa ja eka herätys 04:30, koska sisäinen kello oli sitä mieltä, että nyt ylös. Jatkoin unia ja heräisin seuraavaksi vartin yli viisi ja lopullisesti puoli kahdeksalta. Eikä se uni mitään maailman parhainta ollut, eihän se koskaan vieraassa paikassa ole... 

Matka jatkui ja illalla oltiin kotona seitsemän jälkeen. Ja kuka meni nukkumaan taas vähän ennen kahtatoista, kun varmuuden vuoksi piti Iron man katsoa loppuun, ettei vaan pääty eri tavalla kuin viimeksi... Ja kello herätti aamulla kuudelta. Huh. Pakko mennä nukkumaan vähän aiemmin tänä iltana! 

Vaan reissu oli hyvä, ruoka oli hyvää, morsian kaunis, sulhanen komea ja sää mitä parhain. Omia sukulaisia tuli moikattua matkalla kahteen eri otteeseen (niin siis hääpari ei ole meille sukua) ja kakkua on syöty nyt useamman viikon edestä. Häitten lisäksi serkun pojalla oli nääs yksvee synttärit, joitten jälkimainingeissa piipahdettiin. 
Muutenkin tuli syötyä reilulla kädellä, paahtopaistit, salaatit, lohet ja perunat kelpasi kyllä. Njam ja maiskis, maha kiittää. 

Oma fiilis koheni hääpaikalla, lähtiessä se ei ollut mikään innostuinein, mutta seremonia oli kaunis ja tunnelma hyvä. Riehakas se oli varmaan vaan meidän perheen osalta, ehkä aavistuksen verran vakavat kinkerit. Vaan eihän me osata olla vakavia, aiheutettiin pahennusta siis sulhasen suvussa ihan reilulla kädellä, sori vaan kaikille. 
Tämän kesän toiset häät ovat sitten juhannuksena ja niihin on tunnelman osalta ihan erilaiset odotukset! BILEET! Rock'n roll ja sitä rataa. 

Kepeän kesäkuun sanoja on mennyt ohi, tämän päivän sana on putiikki. Sen verran putiikista, että tällä paikkakunnalla on yksi rättiliike, jota voisi kuvata sanalla putiikki. Sanasta tulee mieleen pieni liike, kaikkea ihanaa hiplattavaa ja hintalaput kohdallaan. Voi se toisaalta olla halppisputiikkikin. Tässä on yhden putiikin nettisivut: http://www.ihanpieniputiikki.fi/index.php
Aika ihana putiikki, vai mitä? 



perjantai 7. kesäkuuta 2013

Emo


Siinä teille emo. 

Lisäksi tuli mieleen, että kun neljännellä luokalla ollessani jouduin keuhkokuumeen takia sairaalaan ja samalla reissulla poistettiin nielurisat, niin se mun oma hoitaja puhui äidistä emona. Ei aavistustakaan, missä päin Suomea sanotaan äitiä emoksi, ei Savossa ainakaan?

Emoista puhuin myös silloin, kun olin emolehmätilalla harjoittelussa & töissä. Hienoja aikoja nekin. Emot on erilaisia; osa hoitaa vasikkansa hyvin, osa ei välitä, osa käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Niin kai ihmisissäkin, äidit on erilaisia ja tyylihän on tavallaan vapaa.

Kävin tänään ihailemassa valmisteilla olevaa näköalatornia ja sen upeita maisemia. Rakennusta voi seurata täältä. Kommeet oli maisemat ja hieno on tornista tulossa. Tänään oli lisäksi vapaapäivä ja päivä on sisältänyt mm. aamuspinningin ja asunnon siivousta. Ja äidin ruokapatojen ääressä notkumisen, uusia perunoita ja voikastiketta. NAM. Joskin perunat oli ruotsalaisia, mutta se kerrottiin minulle vasta kun olin neljännen potun jo nielaissut Hyvä ettei mennyt kieli matkassa, sen verran hyvää oli!

Huomenna Nääsvilleen kaverin häihin. Juhlafiilis vähän kateissa, mutta jospa se sieltä vielä ilmaantuu. Ostin tänään uudet korvikset tilaisuutta varten ja kehittelin kampauksen itselleni, parempi onnistua aamullakin!

torstai 6. kesäkuuta 2013

Ahkera

Mitä tarkoittaa ahkera?

1. paljon työtä tekevä, työteliäs, uuttera, uuras, toimekas, toimelias
2. vireä, ripeä, riuska
3.innokas
4. usein jotakin tekevä, halukas, hanakka
5. usein, vähän väliä suorittava

terveisin,
suomisanakirja.fi/ahkera


Mielestäni olen melkoisen ahkera, ainakin välillä. No okei, jos nuo ovat määritelmät niin melkein koko ajan. Sitten välillä olen taas tosi laiska, mikä tarkoittaa sitä, että ne juokse pää kolmantena jalkana ihan joka paikkaan, mutta harvoin osaan olla tekemättä kertakaikkiaan mitään, en osaa olla totaalisen laiska. Ehkä siksi sairastelin keväälläkin niin paljon, kroppa pakotti pysähtymään, kun idootti mieli ei siihen pystynyt ilman hyvää syytä. "Tuo tullessas, vie mennessäs" on tarttunut kotoa mukaan ja homman pitää pyöriä koko ajan, sujuvasti.

Viikonloput menee maalla metsätöissä, maataloustöissä, ikkunanpesukeikoilla ja siivoushommissa. Kesäviikonloput on täyteen buukattu ja kesälomallakaan tuskin makaan aamuisin seitsemää pidempään. Mutta tämä sopii minulle, en valita. Enkä paheksu niitä, jotka osaavat vain olla ja möllöttää. Mie olen luultavasti se maailman rasittavin tyyppi, joka ottaa imurin käteen silloinkin, kun pitäisi vaan relata... Minulla laiska päivä tarkoittaa esimerkiksi lyhyempää pyörälenkkiä ja vain jotain kevyttä kenttätyötä, kuten ruohonleikkuuta.

Muurahaiset ovat ahkeria, ne liikkuvat koko ajan, rakentavat, korjaavat, tekevät. Olen varmaan ollut edellisessä elämässäni muurahainen, vaikka aiemmin veikkasin lantakuoriaista.

Joskus kyllä täytyy myöntää, että en jaksa olla töissä niin ahkera, kuin ehkä pitäisi ja esimerkiksi bloggailen hävyttömästi aamulla, kesken parhaan työajan. Toisaalta yksikään homma ei ole jäänyt hoitamatta, että liekö se niin suuri synti?
Ja toinen juttu, tuntuu oudolta kehua itseään ahkeraksi. Me suomalaisethan normaalisti vain vähättelemme itseämme ja kehumme muita. Aika jännää yrittää kehua itseään, koska tiedän, että tämä on minun piirteeni ja olen tässä ihan hyvä.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Helle

Tästä ei varmaan tarvitse tarinaa kertoa, riittääkö jos kaikki kurkkaavat hetkeksi pihalle?
Helle, tuo sietämättömän ihana ilmiö, joka syö ihmistä sitten kun sitä on liikaa. Vähän niinkuin pakkanen, syksyllä sitä toivoo pieniä pakkasia ja sitten kun sitä pakkasta on, niin se alkaa vituttamaan. Helle aiheuttaa vähän samanlaisen reaktion, suomalainen ei ole koskaan tyytyväinen.



tiistai 4. kesäkuuta 2013

Kierre


Ensimmäinen asia, joka kierteestä tulee mieleen:


Ai että, kunnon kanelikierre eli korvapuusti. Tuon yksilön kuva on lainattu jostain Mäkkärin sivuilta, joten se ei ole kunnollinen kierrepulla. Äidin (tai anopin) tekemät, oikein juuri uunista otetut, lämpimät kierteet ja lasi kylmää maitoa... Hyvä ettei housun nappi poksahda rikki pelkästä ajatuksesta, pullan tuoksu tunkee jo sieraimiin ja kuola valuu pitkin suupieltä. Hyvä kierre.

Vakavasti ottaen kierre voi sanana liittyä esimerkiksi väkivaltaan. Väkivaltaisessa parisuhteessa vaiheet etenevät aina samalla tavalla, syklissä, kierteenä. Kaikki alkaa siitä, että hyvin menee, pari on onnensa kukkuloilla ja kuhertelee kuin kyyhkyspari. Sen jälkeen välit alkavat kiristyä ja tämä aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta. Sitten tulee se räjähdysvaihe eli mies/nainen ottaa pataan ja kunnolla. Totta kai tämän jälkeen selitellään, vähätellään ja lupaillaan, että ei koskaan enää. Ja kiekka pyörähtää jälleen alusta, kierre on valmis.

Väkivallasta puheenollen, miksi puhutaan aina miehistä, kun on väkivaltainen puoliso? Naiset pahoinpitelevät miehiä myös, mutta siitä ei puhuta samalla tavalla. Täältä voi lukea asiasta lisää. En jaksa alkaa referoimaan, sisälukutaitoiset kykenevät siihen itsekin.
Mutta niin, tätä asiaa ei pitäisi unohtaa ja tästä pitäisi puhua. Me muijat ollaan pahoja suustamme ja heilutetaan nyrkkiä siinä missä miehetkin.

**
Tänään mennään tervehtimään isommalla porukalla ystävää, joka menetti lapsensa. Viedään omenapuita ja amppelimansikka mennessämme.
Tänään on lisäksi pitkä työpäivä tiedossa.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Kaksi sanaa

Puutarha jäi eilen käsittelemättä. Eilen oli touhukas päivä, kävin siivoamassa eräälle vanhalle rouvalle ja sen jälkeen tehtiin puutarhahommia äidin kanssa, jos hautausmaalle kukkien istutus sellaiseksi lasketaan. Ja illalla siivosin auton, jonka hain lauantaina. Ryyppy on tullut kotiin! Pitäähän rakkaalla lapsella nimi olla. Tänään hoidan siihen vakuutukset kuntoon ja se on siinä.

Pidättyväisyys on taas niitä sanoja, että eipä tule mitään mieleen. Ei ainakaan mitään erityistä. Tässä(kään) hommassa en ole kovin hyvä, ainakin jos puhutaan herkkujen syömisestä .. tai miksei seksistäkin. On olemassa toisten seurassa pidättyväisiä ihmisiä eli ihmisiä, jotka sulkeutuvat kuoreensa, eivätkä uskalla olla sitä mitä ovat. Juu, ei onnistu minulta, olen 100 % tällainen eikä mitään pidätellä itsellä. Sori vaan. Toki on olemassa työrooli, jossa ei paljasteta ihan kaikkea asiakkaalle ja jossa käytös siistitään ja puhelinääni muuttuu hyvin artikuloivaksi, mutta joo, muuten olen kyllä aina ja kaikkialla samanlainen rääväsuinen hölöttäjä, joka laukoo mielipiteitään miten sattuu, missä sattuu ja kenelle sattuu. Toisaalta viime aikoina olen yrittänyt opetella, että ajattelisin ensin ja sanoisin vasta sitten.

Hip hellettä sanoi jänis pakkasella. Mie en ole mikään auringonpalvoja ihminen, vaikka tykkään kesästä todella paljon. Tää helle on siinä suhteessa uuvuttavaa, että mitään ei oikein jaksa tehdä. Pieni sade virkistäisi kummasti ja tekisi hyvää pelloille, kasvimaille, kukkapenkeille ja meidän kuusen taimille, joita tupsittiin eilen illalla maahan urakalla.

Voin kertoa, että se homma vitutti minua kuin pientä oravaa:  sitä aukkua ei ole laikutettu lainkaan, siellä on enemmän kiviä kuin maata johon niitä taimia pitäisi tupsia, on helvetillisen kuuma ja siellä oli n. miljoona viisisataatuhatta mäkäräistä sekä itikkaa, jotka eivät totelleet myrkkyjä, koska hikoilin ne iholtani koko ajan pois. Sen lisäksi oli nälkä ja tähän kun yhdistetään se, että avokas maukaisi väärässä kohdassa "no eikö se nyt onnistu", niin vähältä piti, ettei se pottiputki löytynyt hänen takaloosteristaan taimen kera. Jotenkin siitä selvittiin ja seuraavan kerran menen sinne ainoastaan sellaisen hyttysverkkohattuvirityksen kanssa.

Ja miksi näistä hyttysistä ja mäkäräisistä niin kovin kipunoin, niin ihan vaan siksi, että kesä on vasta 3. päivässä ja minun jalat ja käsivarret ovat täynnä sellaisia euron kolikon kokoisia, turvonneita ja tulehtuneita pistoksia. Kyllä, olen allerginen ja jep, en tahdo naamaani niitä pistoksia. Anoppia oli päivällä tikannut muutama mäkäräinen, arvatkaa mille anopin kasvot näyttää tällä hetkellä...
Ja joo, ei muuten auta tuo duocort, ei hydrokortison eikä näköjään sekään, että syön jo neljä kertaa päivässä allergialääkettä. Tähän kohtaan sopisi hyvin Ismo Alagon Vittu ku vituttaa.

En pistäisi yhtään pahakseni, jos kaikki hyttyset ja mäkäräiset kuolisivat sukupuuttoon tämän kesän aikana. Muutenhan Suomen kesä on oikein mukava ja kaunis. Mitenkähän siellä Malagassa on paikallisia sääskiä? Varmaan tulen sinkkiarkussa takaisin kotiin kun saan jonkun hyperallergiakohtauksen.

Ja mulla tais jäädä taas motivaatio kotiin. Oi ja voi. 3 viikkoa lomaan.

ps. tässä tämän päivän ehdoton kuva, kiitos ja anteeksi :D



lauantai 1. kesäkuuta 2013

Taivas ja helvetti - tämän päivän teemat.


Ja niin vaihtui kesäkuu. Neo on nimennyt tämän sanahässäkän kepeäksi kesäkuuksi, mutta minusta tuntuu, että ainakin tämä päivä edustaa kipeää kesäkuuta. Ensimmäisen päivän sanoina ovat kaiken lisäksi taivas ja helvetti, kuinka sattuikaan?

Tämä päivä tulee olemaan helvetti kaikille tänne maanpäälle jääville, kun viimeiselle matkalle hyvästellään lapsi, joka ei koskaan tänne saanut edes syntyä. Taivas puolestaan -  minä ainakin haluan uskoa, niin tämä vauva on enkelilapsena taivaassa, vaikka en ihan 100 % Jumalan olemassa oloon luota.

Tämä kesä tulee olemaan myös varmasti eräänlainen helvetti tälle perheelle. Voiko tällaisesta koskaan toipua täysin? Ehkä se kipu lakkaa jonainen päivänä, mutta jomottamaan se jää sydämeen ja sieluun.
Onko kaikella tarkoituksensa? Mikä tarkoitus tällä on? Tähän asti olen uskonut, että kaikki tapahtuu jostakin syystä ja ihmiselle ei anneta enempää kuin hän jaksaa kantaa, mutta nyt en ole enää ihan varma. Vai tapahtuvatko nämä tragediat muka aina ihmisille, joilla on kyky selvitä läpi tulen ja jään?

Enkä minä ole edes se, joka tästä kärsii ja tätä helvettiä käy läpi. Ei liene aihetta valittaa. Tämä on osoittanut lisäksi sen, että ihan pikkuasioista en enää koskaan valita suureen ääneen. Mittasuhteet muuttuivat omassakin elämässä.
Pitäisi yrittää koota itsensä, olla vahvempi. En tiedä miksi ajattelen näin, mutta parasta se on vaan itkeä kotona ja koettaa pitää itsensä koossa tänään. Kameran linssin takaa on ehkä helpompi katsoa asioita - ainakin kuvittelen niin.

Täytynee alkaa valmistautumaan, käydä suihkussa, etsiä hame, laittaa sukkahousut, meikata naama - ja tässä sitä ollaan, youtubea kuunnellen. tämä on minun lempibiisini, joka itkettää tällä hetkellä ihan valtavasti. Lisäksi tämä itkettää, vaikka olen aina rakastanut tätä biisiä. Isä lauloi tätä minulle lapsena.
Voi helvetti.